Kuulumiset 2006

28.12.06

Minun toinen ja Hessun ensimmäinen joulu on takana. Aaton aattona kävimmä kokeilemassa hiihtoa. Sepä olikin huisin mielenkiintoista hommaa. Äipän hermot ei oikein kestäneet kun mie kiersin aina muka väärälle puolelle puita, vaikka itehän se tuli takana. Oisi kiertänyt samalta puolelta! Lisäksi minusta oli hauskaa huomata, että vaikka se kuinka kielsi kiskomasta, niin se tuli kuitenkin sukkana perässä kun mie kiihyttelin. Idea hiihdosta sai alkunsa, kun iskä oli huomannut, että hanki oli ihan kova ja tarkoitus oli lähteä Hessun kanssa harjoittelemaan hakukuviota yhelle jänkälle. Lumi oli kuitenkin niin kovaa, että Hessun jalasta alkoi tulla verta ja sitten me lähettiinkin aika äkkiä takaisin. Sisällä verta ei kuitenkaan enää vuotanu, eikä nuo tajunneet että mistä se veri oli oikein tullut.

Seuraavana päivänä eli jouluaattona Hessu ja iskä olivat käyneet sitten uudestaan siellä jänkällä. Kuviot oli olleet oikein hienoja eikä Hessu ollut tehnyt enää edes niitä lehmänkäännöksiä, mitä se ilmeisesti huonommissa olosuhteissa aina tekee. Hessun tassut oli kuitenkin taas alkaneet vuotaa ja tällä kertaa syykin paljastui: etutassujen anturat oli kuluneet puhki. Eilen äippä sitten ompeli Hessulle fleece-tossut, jotka on nyt testattukin ja hyviksi havaittu.  

Minulla alkoi 1,5 viikkoa sitten juoksut. Eiliseen asti meillä meni ihan rauhallisesti, mutta tänään varsinkin Hessu on ollut välillä aika stressissä ja äippä pelkää, että sille iskee sikaripunkkitauti vielä uusiksi tuon vouhotuksen seurauksena. No, toivottavasti vouhkaus ei kestäisi kovin montaa päivää ja kaikki karvat pysyy paikoillaan.

Reilun viikon päästä lähdetään käymään reissu Kajaanissa. Mie pyörähdän näytskikehässä ja Hessu pääsee moikkaamaan sukulaisiaan.  

16.12.06

Hessustakin tuli malli. Se poseeraa Kymen Setterit ja Pointterit ry:n kalenterissa helmikuun kohdalla. Nyt meillä alkaa olla kotosalla ainakin omiksi tarpeiksi kalentereita vuodelle 2007. ;-)

9.12.06

Niin se on taas joulukuu, vaikka vettä sattaa ja lumet meinaa lähteä. Pistimmä Hessusta taas tänne kuvan. Meinasi jäähä 9 kk:n poseeraus väliin, mutta ehittiinpä sittenkin. Hessulla on takana ensimmäinen junareissukin, jonka se otti taas omalla levollisella tavallansa eli nukkui melkein koko välin Kolarista Ouluun. On se ihme kaveri.

Minusta tuli malli! Olen nimittäin corgien rotujärjestön kalenterissa 2007 Neiti Syyskuu. ;)  Operaatio-noutokin alkaa olla minun osaltani aika finaalissa. Viimiset hionnat ja se on siinä. Luovutuskin tapahtuu jo sivulta. Ainoa vain etten meinaa malttaa edes odottaa noutokäskyä, kun olen jo kapulassa kiinni. Mutta se on pelkästään positiivista, kun ottaa huomioon, että vajaa 2 kk sitten inhosin kapulaa niin paljon, etten suostunut edes koskemaan siihen.

25.11.06

Me ollaan taas täällä Kittilässä. Oulussa oli kyllä kivaa, mutta kävihän se yksiö vähän ahtaaksi neljälle hengelle ainakin silloin kun meillä alkoi leikityttää. Ja ulkoilumettät oli kyllä ihan sanonko mistä, plääh. Äipällä jatkuu työt ainakin ensi syksyyn asti ja katellaan sitten päästäiskö täältä vielä pohjosemmaksi vai mitä.. ;-) Minun näyttelytauko keskeytyy heti ensi vuoden alussa, sillä äippä ilmoitti minut tänään Kajaanin näyttelyyn. Käyään nyt viimesen kerran nuorten luokassa, kun vielä ehtii. Vaikka eipä minusta suuren suurta ole vieläkään kasunnut. Hessu jättää ne pippalot väliin ja sen seuraava koitos on varmaankin vasta huhtikuussa jossain Pessalompolossa, missä se sitten ikinä onkaan. Heesulle ei ole otettu vielä uutta rabiesrokotusta, vaan odotellaan että 1v tulee täyteen niin onpa sitten voimassa sen 2 vuotta eikä tarvi jatkuvasti olla piikittelemässä. Niinpä meidän lomailut siirtyy kesäajalle, mutta silloinhan se hauskinta varmaan onkin.

Operaatio nouto on edistynyt mukavasti (kop, kop) ja uskallan jo kantaa kapulaa muutaman askeleen verran. Kyllä naksutin on ihme vempele. Hessu noutaa edelleen iloisesti kapulaa, mutta se sivulla luovutus on kyllä vielä ihan äipän ja iskän unelmissa. No, pääasia kuitenkin, että noutaa. :)

9.11.06

Niinhän siinä sitten kävi, että Hessun passianomus hylättiin. Rabiesvasta-aineita oli löytynyt vain 0,45 yksikköä kun alaraja olisi ollut 0,5. Pienestäpä jäi kiinni, olisivat ilmoittaneet tuloksen yhen desimaalin tarkkuudella, mutta ku ei niin ei. :( Minulla vasta-aineita oli onneksi yllin kyllin.

Huomenna meillä olisi taas toko-treenit. Ei olla kyllä tällä viikolla hirveästi harjoiteltu kotosalla. Hessu on kuitenkin huimasti edistynyt hihnakäytöksessä ihan sillä perinteisellä pysähtelytekniikalla. Se kyllä tietää jo, mitä pitää tehdä, mutta kun malttais! Eikä hommaa helpota lukuisat pikkutirpat, jotka sirkuttelee puissa ja häiritsevät toisen touhon keskittymistä.

1.11.06

Käytiin tänään jättämässä passianomukset. Me nimittäin päätettiin Hessun kanssa alkaa valloittaa maailmaa myös Suomen rajojen ulkopuolelta. No, ensi alkuun ihan lomailumielessä vaan. Passeja varten meistä otettiin verinäytteet rabiesvasta-ainetutkimuksia varten. Ilman niitä ei ole asiaa Ruotsiin eikä Norjaan. Eka oli Hessun vuoro. Se ei tuntenut paljon yhtään mitään koko toimenpiteestä ja uskotteli mullekin, että se ois ihan pikku juttu vaan. Jea rait, se kyllä SATTUI ja pahasti! Multa ei millään meinattu saada tarpeeksi verta tulemaan ja mulla pelotti aivan niin, että tärisin ja vähän itkettikin, kun kesti niin kauan. Kun neula viimein otettiin irti, niin sittenpä sitä verta rupesikin vuotamaan niin kovasti, että jouduttiin laittamaan ihan laastari. Hessu ei tarvinut sitäkään. No, mutta hengissä selvisin ja nyt vaan odotellaan pari viikkoa, että löytyykö vasta-aineita tarpeeksi. Toivottavasti, oli nimittäin aika sikakallista touhua. Jos aineita ei löydy, niin uudet rokotteet niskaan ja odotellaan taas 4 kk, että voidaan uudestaan mennä kiusattavaksi.  Eli toivottavasti löytyy.

Eilen tuli se minun muotokuvakin postissa. Tuossa se nyt roikkuu seinällä, ihan hieno vaikka ite sanonkin. :)

27.10.06

No niin, nyt on viikko aktiivista riekkojen etsintää takana ja kylläpä meille onkin pari viimeisintä päivää uni maittanut. Liikuntaa ainakin saatiin, vaikkei reissut muutoin kyllä täyttäneet odotuksia Enontekiön pyrähdystä lukuunottamatta. Kyllä se vaan niin on, että taidetaan asua vieläkin liian etelässä.

Ensimmäisenä päivänä kipusimme Kumputunturin rinnettä, mutta eipä jaksettu sitten ihan huipulle asti vieläkään. Siellä joutuu auton jättämään niin kauas (tai sitten me ei vain tajuta, minne se auto kannattaa jättää), että jo pelkästään tunturin juurelle pääsyyn saa tarpoa riittävän matkan. Se reissu meni siis enemmänkin metsäharjoittelun puolelle, joskin rehellisessä tasamaan mettässä kävely oisi ollut huomattavasti miellyttävämpää. Ainoat linnut, jotka Hessu löysi olivat pyitä ja ne laukotettiin haukun kera lähi puihin.

Seuraavan päivän retkikohteena oli Pyhätunturi, joka on myös melko lähellä meitä. Ei siis se laskettelukeskus. ;) Sen huipulta oli mahtavat näköalat, mutta siihenpä sen reissun anti pitkälti jäikin. Riekoista ei nähty kuin jäljet. Autolle paluumatkalla polun vierestä karkoittui taas pyitä, jotka istuivat tietysti puuhun.

Seuraavana aamuna suunnistimme vuorostaan Aakenukselle. Kiipesimme puurajan yläpuolelle ja liukastelimme kivirakoissa, mutta edelleen turhaan.  Ei riekon riekkoa, eikä edes jälkiä. Iltasella käänsimme sitten auton nokan kohti pohjoista ja körryyttelimme äipän mummolaan Enontekiölle.

Aamulla suunnistimme saamiemme vihjeiden perässä erään järven takaiselle jänkälle, jossa kuulemma on aina riekkoja. Eikä tarvinnut tällä kertaa pettyä. Avaraa maastoa, missä Heesu oli näkyvillä lähes koko ajan, tuuli juuri sopivasti ja sen verran vähän lunta, ettei kulku ollut vaikeaa edes lyhytkoipisimmalla retkikunnan jäsenellä. Hessu löysi tunnin aikana riekkoja kahdesti. Molemmilla kerroilla se aloitti seisonta-hiipimis-rituaalin jo 100 metriä ennen lintuja. Tiedä sitten onko hyvä vai ei, mutta ainakin se nyt itse niitä lintusia löytää hajun perusteella ja tapailee jo seisontaakin. Riekot lähtivät lentoon melkeinpä vasta koiran tassujen alta ja Heesu antoi tietenki hieman vauhtia haukkujen kera. Mutta ei nyt kovin mahdottomia matkoja kuitenkaan. Palatessa tuli sitten todistettua, ettei Hessua kylmänaraksikaan voi moittia. Kahlaili nimittäin ojassa jäiden seassa niinkuin kesällä ainakin.

Tiukka aikataulu ei mahdollistanut pitempää viivyttelyä riekkoparatiisissa vaan illalla palattiin takaisin Kittilään ja seuraavana päivänä oltiin jo Lohinivassa. Sieltä ei taas löytynyt linnun lintua ja luntakin oli 20 cm. Kivaa rämpimistä!

Eilen palailimme Ouluun, jossa ollaan varmaan koko marraskuu kun äippäkin on lomalla ja iskällä vielä koulua käymättä. Tänään mekin aloitimme Corgiseuran tottelevaisuuskoulun. Hessu wannabe-corgin sekä iskän tavoitteena on opetella perusasento, seuraaminen ja paikallaan olo sekä vahvistaa luoksetuloa ja hioa nouto siihen pisteeseen, että kapulan (toivottavasti joskus linnunkin) luovutus tapahtuisi sivulla istuen. Hessu on nimittäin paljastunut luontaiseksi noutajaksi, ainakin mitä toko-kapulaan tulee. Hihnakäytöksen parantamiseksikin koulutusohjaaja lupasi yrittää keksiä keinoja. Hessulla on kaksi vaihetta hihnassa: joko se kulkee käskyn alla vierellä tai juoksee kuin päätön kana hihnasta välittämättä. Minä ja äippä jatkamme alokasliikkeiden harjoittelua siitä, mihin keväällä jäätiin. Lisäksi meillä on kotona meneillään projekti nouto. Minua kun ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua luontaiseksi noutajaksi.  

En ole tainnutkaan kertoa, että äippä on teettänyt minusta ihan oikean muotokuvan! Me saadaan se varmaan ensi viikolla. Tosi jännää!

16.10.06

Hessu kävi sikaripunkkikontrollissa eikä punkkeja enää löytynyt. Koska viime käynnillä löytynyt punkkikin oli löytyessään ollut kuollut, Hessu saa nyt lopettaa lääkkeiden syönnin. :) Sillä onkin karvat kasvaneet niin hyvin takaisin, että lääkärille jouduttiin näyttämään, mistä kohtaa näytteet piti ottaa.

Minut on ilmoitettu corgiseuran helmikuiseen joukkotarkastukseen lonkka-, kyynär- ja polvitutkimuksia varten.   

14.-15.10.06

Viime viikonlopun vietimme Big-Wood's päivien merkeissä Runnin kylpylässä, Pietun (Big-Wood's Bounceberry)  vieraina. Tänä vuonna meidän sukukokoukseen otti osaa reilut 20 Big-Wood's cardia perheineen.  Oli siinä muilla kylpylävierailla ihmettelemistä. ;-)

Paikan päälle saavuimme lauantaina ja meille oli varattu huone Kartanohotellin puolelta. Äippää hiukan hirvitti, miten me osaisimme käyttäytyä siellä, mutta hyvinhän se meni. Tosin aina kun ihmiset lähtivät syömään tms. minne me ei päästy, niin meidät vietiin varuiksi autoon pötköttelemään. Kun kaikki muutkin olivat saapuneet perille ja asettuneet aloilleen, lähdimme retkelle Paljakanvuorelle. Huipulla paistettiin makkaraa ja saatiin me leikkiä toisten koissujen kanssakin.  Mie taas vähän pidin yllä perinteistä Emppu-showta, kun kehtasivat jättää minut puuhun kiinni. Show sisälsi kaikkea Hessun kurituksesta, aluskasvillisuuden tuhoamisen jälkeiseen sydäntäsärkevään ulvontaan. Kyllä äippä oli taas ylpeä.. Illalla ihmiset kävivät vielä grillikatoksella istumassa iltaa. Kasvattajani esitteli myös hienon kiertopalkinnon, joka jaetaan ensi vuodesta lähtien aktiivisimmalle kasvatille, menestyksestä riippumatta. Pisteitä saa perinteisten agi-, toko- ja näytskikäyntien lisäksi mm. terveystarkastuksista ja luonnetestistä. No, itseasiassa se taidetaan jakaa aktiivisimmalle kasvatin omistajalle. Mutta jos kyse olisi vain aktiivisimmasta kasvatista, niin oisinko ehkä aika ylivoimainen voittaja..

Sunnuntaina myöhästyttiin vähän Saarikosken lenkin lähdöstä, mutta saavutettiin muu joukko melko pikaisesti. Me oltiin kierretty ko. lenkki jo lauantai-iltana omin päin ennen kuin äippä ja iskä lähti grillikatokselle. Lenkillä kuljettiin mm. riippusiltaa pitkin, äippä taisi pelätä sitä meistä eniten. ;-) Lenkin jälkeen kylpylän lentopallokenttä muuttui agility-radaksi, josta ei tainnut puuttua kuin puomi, A-este, pussi ja muuri. Kun taitavimmat olivat antaneet näytöksen kyläläisille, me "apukoululaisetkin" pääsimme taas harjoittelemaan esteiden saloja Pian opastuksella. Voi viude, että oli hauskaa! Harmi, ettei meillä ole paikkaa, missä lajia voisi harrastaa noin niinkuin säännöllisesti.  Uutena esteenä pääsin kokeilemaan Pietun hienoa keinua, joka oli päällystetty punaisella matolla. Muita esteitä olivat aita, putki, rengas sekä kepit.  Ryhmäläisiäni olivat Pekko, Pinja, Vaakku ja taisi se Pietukin muutaman esteen meidän kanssa käydä. Misiu, joka on muuten tässä lajissa tosi hyvä, seuraili meitä aloittelijoita sivummalta. Sunnuntaina olin luopunut jo show-esityksestä ja omaa vuoroa odotellessani kokeiltiin pitkästä aikaa myös vähän tokoa. Meni niin hyvin, että pitäisköhän uskaltautua taas ryhmätreeneihin.. Mukava viikonloppu oli, kiitoksia järjestelyistä niin Pietulle porukoineen kuin kasvattitäti Jossullekin! Sekä terveisiä muille mukana olleille!

Ensi viikonloppuna onkin sitten taas Hessun harrastusten vuoro ja suuntaamme kohti pohjoista. Tarkoitus olisi viettää viikko metsästelyharjoitusten parissa ja käydä myös äipän mummolassa Enontekiöllä katsomassa löytyykö riekkoja.  

8.10.06

Hessu kävi harjoittelemassa näyttelemistä Oulun KV:ssä. Arvostelu ja kuvia löytyy Hessun uudelta Harrastukset-sivulta.

1.10.06

Tänä aamuna oli lumi maassa. Päätettiin tehdä patikkaretki tuohon "omaan" tunturiin eli Aakenukselle ja hyvä reissu siitä tulikin. Joko sinne on yhtäkkiä ilmestynyt suuri määrä lintuja tai sitten Hessu keksi tänään viimeinkin, mitä varten sillä on nenä! Se teki muutaman sekunnin seisontoja ja ajoi sitten oma-aloitteisesti lentoon pyytokkia ja löysi se sieltä myös useampia metsoja ja teeriä. Tänään taidettiin nähä enempi lintuja kuin aiemmilla reissuilla yhteensä. Ja kotona taas uni maistuu. :)

30.9.06

Mistä tietää, että hirvenpyynti on alkanut??? Siitä, ettei pienen kiltin lintukoiran kanssa ole silloin metsään asiaa, kun joka paikka kuhisee hurjia hirvikoiria ja punaliivisiä ukkoja pyssyineen. Meillä oli siis tänään vakaa aikomus kiikkua Kumputunturiin tarkastelemaan lintutilannetta, mutta joka puolelta kuuluva koiran haukunta ja pyssyjen pauke kyllä vei kiikkumisinnon. Tyydyttiin sitten taas vain kiertelemään tunturin ympäristöä niiltä osin, mitkä hirvityyppejä eivät ilmeisesti kiinnostaneet.

Hessu oli puettu nyt jo asianmukaiseen pikku liiviin, eikä vähiten tämän ajankohdan vuoksi.. Ennen hakua sen täytyi odottaa lähtölupaa. Hessun haku oli oikein hyvän oloista ja se osasi jopa itse juosta tuulen alle hajuja etsimään, kun ei koko aikaa onnistuttu kulkemaan ihan prikulleen vastatuuleen.   "Saaliiksi" saatiin 1 Hessun omatoimisesti löytämä teeri (jopa "seisonnan tapailusta" voitaneen tässä kohtaa puhua ;-)), 3 äipän Hessulle löytämää teertä, jotka Hessu kyllä sitten innoissaan ajoi lentoon sekä yhteensä 4 metsoa, jotka nähtiin vain autosta. Pyssy oli jätetty kiltisti kotiin, joten mitään oikeaa saalista ei kotiin kannettu.  Mukana olin myös minä, sillä jokaisella metsästyskoirallahan täytyy olla oma pikku muusa.  Kova juoksentelu alkoi pitemmän päälle janottaa ja iskän "gepsi" löysi meille kivan lammen, johon me suunnistettiin innolla juomaan, mutta se oli tainnut hieman kuivahtaa.. Matka jatkui vaaran päälle ja äippä päätti välillä pysähtyä vähän "kuvaamaan" meitä. Retken pätteeksi Hessukalla oli jo ihan tukkakin sekaisin kaikesta vouhotuksesta.  Kotosalla uni maistui.

Hessu mittailtiin taas ja kasvaa se edelleen: säkä 63 cm, painoa 23,5 kg.

28.9.06

Ollaan oleiltu nyt tämä viikko Oulussa ja huomenna lähdetään takaisin Kittilään. Tänään käytiin koko konkkaronkka Corgiseuran näyttelytreeneissä ja kohtuudellahan se meni, jopa minulta. Hessu wannabe-kooki vähän aristeli kun "tuomari-täti" teki ruumiintarkastuksen. Seisotuksessa, siis näyttely-sellaisessa, Hessua joutuu vielä syöttämään, koska leuan alta tukeminen tuntuu siitä ilmeisen ahdistavalta myös. Hienosti Hessu kuitenkin ensikertalaiseksi käyttäytyi eikä muut koirat juurikaan häirinneet keskittymistä. Mistä pääsemmekin jouhevasti minuun... ;-) Meitsihän alkaa olla jo konkari näissä harkkatapahtumissa, mutta mulla on sellainen käsitys, että siellä joko äippä tekee minun kanssa koko ajan jotain non-stop tai mie keksin omaa kivaa, joka ei ole äipästä niin kovin hauskaa.. Joskus mie keksin omaa kivaa myös silloin, kun äippä yrittää tehdä minun kanssa jotain. Mutta kohtuudella se tämäniltainen sujui. Juokseminen oli hauskinta ja seisominen paikoillaan tylsintä, yllättäin. Äippä sai myös ohjeita, mihin suuntaan meitä kannattaa venyttää, että me näytettäisiin oikein hienoilta. ;-)

Hessu jatkaa kuitenkin nyt harjoituksia kotona ja äippä ja iskä jatkavat kädenvääntöä siitä, osallistuuko Hessu ensi viikonloppuna Oulun näyttelyyn vai ei. Äipän mielestä sillä on jo nassussa tarpeeksi karvaa, mutta iskä on vielä eri mieltä. No, näyttelyssä sitten näette kumpi voitti. ;-) Minun seuraavat näytskit on vasta joskus ensi vuoden puolella, ehkä jo Kajaanissa. Hessun naamasta vielä kuvasarja: alkutilanne (otettu 16.8.06) kun sikaripunkki todettiin. Kaljuin jakso tähän mennessä oli syyskuun alussa kuva1, kuva2 (otettu 8.9.06). Tämän hetkinen tilanne kuva3, kuva4.

16.9.06

Hessu kävi eilen Oulun Akuutissa ensimmäisessä kontrolliraaputusnäytteessä. Ohimon läntistä löytyi vielä yksi sikaripunkki, muut läntit olivatkin sitten jo paranemaan päin eli hyvältä näyttää. :) Lääkekuuria jatketaan kuitenkin vielä ja kuukauden päästä on taas uusi kontrolli. Oulun näyttely jää kuitenkin näillä näkymin Hessultakin sitten väliin, mikäli karvat eivät innostu kasvamaan pikavauhtia takaisin. 7kk:n iän kunniaksi Hessu myös punnattiin ja mitattiin ja painoa on nyt 22,5 kg ja säkäkorkeus on reilut 61 cm.

10.9.06

Hessun katosi eilisellä metsäreissulla kokonaisuudessaan 1,5 tunniksi näkymättömiin. Ensimmäiset puolituntia ooteltuamme, että Hessu löytäisi itse meidät, oli pakko aloittaa huutelu ja etsintä. Homma tuntui kyllä kohtuullisen turhalta, kun oli etsitty ja huhuiltu tieltä, palattu autolle ja taas katoamispaikalle, ylitetty hillitön jänkkä jonka jälkeen alkoi toinen jänkkä eikä Hessua vaan näkynyt missään ilmansuunnassa, vaikka aurinkokin alkoi jo laskea. Lopulta kun äippä ja iskä olivat päässeet taas melkein takaisin autolle (minne minut oli jo viety odottelemaan), Hessu oli yhtäkkiä tullut samoja jälkiä takaa. Se oli ilmeisesti lähtenyt ajattamaan jänistä tai kettua tosi tiheän risukon läpi ja joutunut jänkälle, josta ei ollutkaan enää osannut palata oikeaan suuntaan takaisin ja minne lie jo ehtinyt tuossa ajassa. Mutta olihan kyllä molemmin puolin iloinen jälleennäkeminen! Nuo ehtivät jo kuvitella, että Hessu on joko juossut auton alle, jäänyt kiinni johonkin pusikkoon, tippunut jänkkään, loukannut itsensä eikä pääse liikkumaan tai joku peto tai metsästäjä on napannut sen.  Nyt olisi sitten koiratutkan hankinta harkinnassa...  

5.9.06

Hessun äiti-koira Hulda kävi Norjan puolella tunturikokeissa ja sai tulokseksi VOI2! Eikä siinä vielä kaikki, Hessun isä-koira Mako nousi myös viime viikonloppuna tunturikokeissa Norjassa voittajaluokkaan saamallaan AVO1-tuloksella. Arvatkaa vaan oonko mie saanu vähä kuulla... 

Äippä ja iskä kävi pienellä kesälomareissulla ja me oltiin sen aikaa hoidossa. Hessu oli Lohinivan ja mie Kittilän mummolassa. Kai me pärjättiin ihan hyvin, mitä nyt mie olin 1,5 vuorokautta syömättä ja Hessu oli ekana iltana karannut etsimään laumaansa.

Tänään me käytiin Kumputunturin juuren pensikoita koluamassa ja tatadadaa: Hessu löysi ensimmäisen lintunsa hajun perusteella! Onhan se aiemminkin törmännyt lintuihin tuolla metsissä, mutta nyt se selvästi seurasi hajua ja  löysi ihan oikean koppelon. Pientä edistystä tapahtuu siis viikko viikolta.  Tarina ei kerro, seisahtuiko Hessu ennen omatoimista avancea, koska pusikot estivät suoran näköyhteyden, mutta eipä ollut pikkuherran riemulla rajoja, kun se sotahuutojen saattelemana pisti tipuseen vähän vauhtia. Yllättävän nopeasti se kuitenkin tajusi, ettei sitä juoksemalla saa kiinni. Lintu nimittäin lennähti melkein äipän ja iskän otsiin eikä Hessu enää siinä vaiheessa ollut sen kintereillä. ;-)

Meitsi sai myös kovasti kehuja. Olin nimittäin porosta noin 4 metrin päässä ja juuri kiihdyttämässä herkulliseen takaa-ajoon, kun kuulin maagisen EI-sanan ja luovuin aikeistani välittömästi. Alkaa tuo tottelevaisuus ainakin joissakin tilanteissa olla hallussa!

28.8.06

Hessu kävi eilen äipän ja iskän kanssa hakemassa oppia metsästykseen Pellon metsistä. Kymen Setterit ja Pointterit ry:n Lapin aluekerho järjesti koulutuksen ja kouluttajana toimi englanninsetterien kasvattaja Tuomo Waara. Hessulla oli mennyt siellä ihan hyvin ja se on kuulemma oikein lupaava kanakoiran poikanen. Haku oli ollut itsenäistä puolivuotiaan tekemäksi, osasi kuitenkin pitää yhteyttä iskään ja käyttää myös tuulen virtauksia hyväkseen.  Lisäksi se oli saanut kehuja myös liikkeistään ja viuhuvasta hännästä, joka rupeaa vispaamaan kun Hessu löytää mielenkiintoisia hajuja. Lintuja se ei vielä osannut kuitenkaan paikallistaa, vaikka hajuja löysikin. Äippä ja iskä saivat myös hyviä vinkkejä, miten Hessua kannattaa jatkossa "harjaannuttaa".

20.8.06

Ollaan nyt iltana muutamana käyty vähän metsässä kokeilemassa, alkaako Hessulla hakukuvio löytyä. Aloittelijoiden on huono mennä sen kummemmin asiaa analysoimaan, mutta kyllä se vasemmalta oikealle ja taas takaisin siellä metsässä juoksee samalla kun me äipän ja iskän kanssa laahustetaan jonossa eteenpäin. (On muuten varmasti hyvää lihaskuntotreeniä mulle tuo metsässä mönkiminen!)  Ja pääkin sillä on selkälinjan yläpuolella, ettei se ainakaan maata nuuski. Mutta lintuja Hessu ei ole vielä onnistunut löytämään, vaikka kyllä niitä siellä kakkakasoista päätellen pitäisi olla. Yhdellä reissulla myös pölähti iso metso polun vierestä lentoon, kun palailimme takaisin autolle. Hessu oli sillä hetkellä kuitenkin jo kaukana edellä menossa ja oli aikaisemmin ilmeisesti vain juossut onnensa ohi. No, silloin satoi vettä ja oli turhan tyyni sää... (seli, seli) ;-) Muutenkaan meillä ei tuuliolosuhteet ole olleet varmaankaan parhaat mahdolliset ensimmäisiä harjoituskertoja ajatellen. Mutta viikon päästä on Pellossa se koulutuspäivä, jospa sieltä tarttuisi  jotain oppia ainakin noiden omistajien päihin.

Sikaripunkkirintamalta ei oikeastaan mitään uutta. Karvoja ei ole lähtenyt enää uusista paikoista, eikä niitä ole tullut vielä takaisin lähteneiden tilalle. Tauti ei ole onneksi vaivannut Hessua itseä mitenkään, samanlainen vouhkana kuin ennenkin. Ruokaan äippä tujauttelee sille nyt C-vitamiinia tavallista reilumman satsin vastustuskyvyn parantamiseksi ja lisäksi se saa merileväjauhetta ja Mirra Coatia, jotka on hyväksi iholle ja turkille, mutta ei samana päivänä molempia. Painoa sillä on tällä hetkellä 21 kg ja säkä 59-60 cm.

16.8.06

Viime lauantaina Hessu kävi katselemassa koiranäyttelyitä Sodankylässä äipän ja iskän kanssa. Olivat nähneet siellä Hessun Mako-isänkin, joka oli saanut sertin. Siitä se Hessu mulle vähän leuhki, mutta hei minun Unto-veljellä on jo ainakin 4 sertiä ja yksi cacib ja se ei ole kuin 1,5 v eli vähän hyvin vai mitä? Hessu oli saanut näyttelyreissulla myös turpaan ja nyt sillä on kuonossa rupi ja on se vähän paisunutkin. Ei sitä kannate näköjään yksin päästää mihinkään. Lisäksi äippä oli huomannut siellä vasta, että Hessun mustanpuolen silmäluomesta on lähtenyt karvat. Aiemmin oli kyllä huomattu kyljessä pieni ohutkarvainen alue ja mustan puolen ohimossa myös, mutta me ajateltiin että se on vaan tönäissyt ittensä metsässä johonkin tai raapinut polttiaisten syömäkohtia.

Onneksi oltiin menossa maanantai-iltana muutenkin Ouluun ja saatiin Hessulle lääkäriaika tiistaiaamuksi Akuuttiin.  Raaputusnäytteistä syyksi selvisi sikaripunkki, jota on melkeinpä kaikilla koirilla normaalistikin, mutta joskus immuuniteetin heikentymisen seurauksena ne alkavat lisääntyä turhan reilusti ja aiheuttaa tuollaisia karvattomia länttejä. Tämä tauti ei ole tarttuvaa, joten minun pitäisi olla turvassa. Sikaripunkkiin Hessu sai nyt aluksi 1 kk Interceptor-kuurin ja ennen kuurin loppua täytyy mennä otattamaan kontrolliraaputusnäytteet. Niistä sitten riippuu jatko. 90 % tapauksista sikaripunkkitauti jää paikalliseksi ja paranee 3-8 viikossa jopa itsekseen, mutta sitten on se 10%, joilla tauti leviää yleiseksi muodoksi. Täytyy vain toivoa, että Hessu kuuluu tuohon 90%:iin. Lisäksi Hessulta löytyi korvista hiivaa ja siihen se sai tipat. Kuonon puruhaava oli ilmeisesti vain ihoon ulottuva eikä saatu siihen antibioottikuuria.

Eläinlääkäri kehui Hessua helpoksi potilaaksi, jota tutkii ihan ilokseen. Jotain positiivista siis siltäkin reissulta.  Tässä vielä kuvia Hessukan päästä tällä hetkellä: edestä, vasen puoli, oikea puoli. Ihan noin paljaaksi ei punkit ole oikean puolenkaan silmää napsineet vaan osan karvoista vei eläinlääkäri tutkimuksiaan varten. 

4.8.06

Saatiinhan se netti pelittämään viimeinkin. Eli nyt olisi muutot takana ainakin vähäksi aikaa. Oulun uusi koti on Toppilassa iiison puiston reunalla. Kittilän kotoa ei taas ole montaa kilometriä Aakenustunturille, jonka ympäristössä on hyvä käydä viikollakin iltasella lenkkeilemässä. Kittilän kotona meillä koirilla on myös oma huone, jossa nukutaan yöt ja päivätkin (ainakin äippä halua uskoa, että me nukutaan..) sillä aikaa kun immeiset on töissä.

Muuton keskellä Hessu päätti itsenäisesti huolehtia ravinnon saannistaan, oisihan se saattanut kiireen keskellä muuten unohtua. Herra nimittäin varasti taas tiskipöydältä vähän sapuskaa, tällä kertaa meni kilon (1kg) verran ALTia muovikuorineen ja metallisine sulkijoineen. Eikä muuten mennyt kuin 2 sekuntia, korkeintaan! Äipän ehtiessä tapahtumapaikalle, sulaamaan otetuista pötkylöistä oli muistona vain verivanat kaapin ovessa. Nyt tapaus jo naurattaa, mutta aluksi nuo omistajat olivat kyllä huolissaan, että tukkiiko muovikäärö suolet vai mitä. Illemmalla samana päivänä Hessu hankki meille molemmille myös broiskun siivet. Se oli hyvin huomaavaista hältä minua kohtaan.

Harrastelurintamalta sen verran uutta, että Hessu on menossa Kymen Setterit ja Pointterit Ry:n Lapin aluekerhon järkkäämään metsästyskoulutuspäivään Pelloon 27.8. ja aloittaa myös näyttelypuudeliharjoitukset, sillä se on ilmottu lokakuiseen Oulun KV:hen.

24.7.06

Päätettiinkin vasta eilen aamulla, ettei mennäkään sinne Keminmaan näyttelyyn. Muuttopuuhissa on tällä hetkellä sen verran paljon aktiviteettia omistajille, etteivät jaksaneet lähteä raahaamaan "liian pientä ja kaljua kookia" sunnuntaiaamuna näytille. Mulla alkoi siis pikkusen aiottua aikaisemmin tämä "kasvuloma".

Hessu onnistui lauantaina taas loukkaamaan itsensä. Oltiin tällä kertaa soramontulla juoksemassa ja Hessu yritti saada minua kiinni. Mie olen kuitenkin tosi nopea tekemään käännöksiä nopeassakin vauhdissa ja Hessu taas ei ole vielä ainakaan yhtä nopea. Mie sitten väistin kiveä, mutta Hessu, joka siis juoksi perässä, jatkoi liikettään tasaisesti ja suoraviivaisesti päin sitä ja löi polvensa. Voi sitä huutoa! Iskän piti taas ottaa iso poika syliin ja rauhoitella ennen kuin Hessu uskoi, että jalka on edelleen tallella ja sillä voi myös kävellä. Tai siis juoksemaanhan se sitten lähti kunhan oli toipunut eikä muistanut taas ollenkaan, että kannattaisi ottaa hieman rauhallisemmin...

Hessua varten hommattiin Oulun reissulta myös pilli, jota sen pitäisi oppia tottelemaan melko pikaisesti, jos iskä meinaa sitä syksyn metsäreissuilla jo alkaa käyttämään. Siinäpä heille ajanvietettä. ;-)

16.7.06

Vihdoinkin! Nimittäin Hessukalla (5 kk) on nykyisellään ihan oikeat hampaat, ei enää niitä kamalia piikkejä! Eilen se sitten sai ekaa kertaa ruuaksi oikeita kovia poron luita broilerin siipien sijasta. Olihan se innoissaan, vaikka eipä tuo ole aiemminkaan kuppiin sylkeny. Painoa sille on nyt kertynyt jo 18 kg ja säkä on jotain 54-55 cm. Metsässä se on alkanut kovasti hakemaan jotakin aiemman jaloissa pyörimisen sijaan, joten retket on suunnattu nyt ihan sorateille vaan, jotta lintuset saavat pesiä rauhassa. Tieltä se ei uskaltaudu vielä kovin kauas. Iskä odottelee kyllä jo malttamattomana syksyä. ;-)

Meillä on kuunvaihteessa edessä parikin muuttoa, kun vaihdetaan sekä Kittilän että Oulun koti uuteen. Kittilän uusi koti on rivitalossa, josta iskä toivottavasti saa aidata takapihan meille vapaata oleskelua varten. Mutta mitenköhän korkea sen aidan pitäisi olla, jotta Hessukin pysyisi omalla puolella, myös talvella... Ensi viikonloppuna mennään pitkästä aikaa Ouluun pakkailemaan ja sunnuntaina paluumatkalla pitäisi pysähtyä Keminmaan näyttelyssäkin. En tosin ole varma mennäänkö me sinne ollenkaan, kun nämä muuttohommat painaa päälle, mulla on tukka taas tosi vähissä eikä tuo näyttelymenestys ole tukankaan kanssa ollut viime aikoina kovin huimaa. Kahtellaan lauantai-iltana, mitä tehdään.

2.7.06

Me käytiin tällä viikolla molemmat punnauksessa. Hessu 4,5 kk painoi 16,5 kg eli parissa viikossa tullut kilo lisää. Säkäkorkeus oli noin 53 cm. Hessukin on siirtynyt syömään nyt vain 2 kertaa päivässä ja se kuulemma helpottaa kummasti äipän päivää. Minä olen lihotuskuurillani saanut vain 0,5kg lisää eli painoa on minulla nyt yhteensä 12,5 kg. Turkin olen heittänyt heinäkuun helteitä silmällä pitäen ihan kokonaan pois ja juoksutkin aloittelin tuossa muutama päivä sitten. Pidän Hessulle nyt tosi kovaa kuria, vaikkei se raukka pahemmin näytä tajuavan tätä minun tilaani. Housut sillä kyllä vähän ihmetyttävät. Nämä ovat todennäköisesti minun viimeiset juoksut ja menen kohdunpoistoon viimeistään syksyllä.

Tänä viikonloppuna käytiin vierailulla äipän mummolassa Enontekiöllä. Olihan siellä mäkäröitä, sääskiä ja paarmoja. Hessun maha on aivan punanen ja siellä täällä karvojenkin joukosta pilkottaa syömäjälkiä. Meille on kyllä laitettu Exspotit, mutta Hessulla se ei näköjään auta (oisi ehkä pitänyt laittaa kaksi ampullia) ja minä löysin asennusta seuraavana päivänä mettälenkiltä ihmiskakkaa ja pakkohan siinä oli käydä pyörähtämässä. Minut pestiin sitten 3 kertaa shampoolla ja siinä meni kalliit myrkytkin samalla. On meillä tuolla kaapissa odottamassa vielä vähän tujummat aineet, mutta ne saa laittaa vasta kun Exspoteista on kulunut vähintään 2 viikkoa, joten siihen saakka kärsitään.

24.6.06

Koko meidän konkkaronkka pistäytyi tänään Rovaniemen juhannusnäyttelyssä. Kehässä esiintyminen sujui minulta ihan hyvin, mutta tuomarin mielestä olin vielä aivan liian pieni ja pentumainen ja tottahan se onkin. Jopa pentuluokan koirat olivat minua suurempia. :D Tuloksena NUO H, arvostelu löytyy taas Harrastukset-sivultani. Käyn vielä Keminmaassa ensi kuussa kun on jo ilmoittauduttu ja maksut maksettu, mutta sitten pidän näyttelyhommista luovan massankasvatustauon. Katsellaan niitä hommia uudemman kerran aikaisintaan ensi keväänä.  Hessu saa sen aikaa toimittaa meidän perheen näyttelypuudelin virkaa. ;-)

Hessu osasi käyttäytyä näyttelyvilinässä kuin vanha tekijä ja liikkui corgien keskellä kuin kala vedessä! ;-) Istuskeli tai makoili kaikessa rauhassa, vaikka oltiin sen ensimmäisissä näyttelyissä ja vielä sisällä, eikä meillä ollut edes häkkejä. Hessu sai myös ekstrahuomiota, kun monet ohikulkijat utelivat sen rotua (olikohan tämä nyt sitten hyvä vai huono asia.. ;-)) ja lapset halusivat silittää ja ottaa siitä kuvia. :-) Aika monet vaan päästivät oman koiransa nuuskutteluetäisyydelle ja kun olimme menossa jo pois alueelta, yksi koira pääsi hyökkäämään turhan lähelle Hessua (Tämä on se syy, miksei äippä anna meidän solmia uusia tuttavuuksia hihnassa.). Sen jälkeen häntä pysyi jonkin matkaa koipien välissä, mutta pääsi se kuitenkin kohtuullisen nopeasti tapahtuman yli.  Minäkin osasin käyttäytyä Empuksi varsin mallikelpoisesti ja lopetin haukkumisen aina kun pyydettiin. ;-)))

22.6.06

Käytiin äipän kanssa kahdestaan harjoittelemassa koirakerhon kentällä näyttelyitä ja vähän tokoliikkeitä. Tulipahan todistetuksi, että ei siinä kentässä mitään vikaa ole, kunhan siellä ei ole koiria. Kaikki sujui ihan yhtä hyvin/ huonosti kuin kotonakin. Päästiin ekaa kertaa harjoittelemaan hyppyä oikealla esteellä, kun kotona esteen virkaa on toimittanut kirjajono. Se meni melko ok, paitti että joku ihmeen mielenkiintoinen haju siinä aidassa oli.. Nouto sujuu ihan oikeaoppisesti tennispallolla, mutta koittaapa äippä heittää sitä ällöä kapulaa, niin nou tänks. Minen semmosta suussani pitele. Paikalla makoilussa ei ollut oikeastaan mitään ongelmaa, mutta eipä siellä pahemmin häiriöitäkään nähty. Seuraaminen on minusta nykyään t-y-l-s-ä-ä-ä ihan sama missä sitä harjoitetaan. Ainostaan, jos tiedossa on lelupalkka, saatan muutaman hetken jaksaakin. Siinä vaan saa äippä olla tarkkana sormistaan.  

18.6.06

Hessu 4kk kävi tänään taas puntarilla ja painoa oli kertynyt 15,5 kg. Säkä 51-52 cm kotikonstein mitattuna. Viimeisetkin etuhampaat ovat puhkeamassa, samoin takana on pysyviä tuloillaan. Kulmurit ovat kuitenkin vielä naskali-merkkiset. Pikkuherra onkin teroitellut uutta purukalustoaan mm. puusänkyyn, mistä äippä oli erityisen mielissään... Ei nimittäin ollut meidän ikioma sänky, vaan lainassa oleva "sukukalleus", mutta elämä on. :)

Ensi viikonloppuna onkin jo juhannus ja lauantaina Rovaniemen näyttely. Minua on yritetty vähän lihottaa sitä nuorten luokkaa silmällä pitäen, mutta ilmeisesti mulla on niin hyvä aineenvaihdunta etten mie liho, vaikka ruokaa olen saanut 1,5-2-kertaisen määrän ja silkkaa läskiäki on joukkoon ripoteltu. Hessukin lähtee mukaan ihmettelemään koirapaljoutta, vaikkei vielä ikä riitä kehään asti. Harkinnassa on hälläkin kuitenkin pentuluokkaan osallistuminen lokakuussa Oulussa ja sitä varten on hyvä käydä vähän haistelemassa ilmapiiriä. Harmi vaan, että 7 ryhmä esitetään Rovaniemellä vasta sunnuntaina.

14.6.06

Käytiin tänään pitkästä aikaa yleisissä tokoharkoissa äipän kanssa ja todettiin, että ei sovi meille, vieläkään. Ilmeisesti talven harkoissa oli sen verran vähemmän koiria (1-3 minun lisäksi), että keskittyminen onnistui. Nyt kun koiria on yli kaksinkertainen määrä ja kaikki pienehköllä alueella, ei homma mene niinkuin pitäisi. Lisäksi viereiseltä rakennustyömaalta kuului isojen autojen möyke, joka ei ainakaan helpottanut tilannetta. Jatkamme harjoittelua itseksemme ja lisäillään häiriöitä pikkuhiljaa. Kokeillaan ryhmätreenejä sitten syksymmällä uudelleen. Kentällä oli "tarjolla" muutama agilityeste, joita käytiin myös kokeilemassa. Puomilla vauhti alkoi olla jo sitä rajaa, ettei putoaminen ollut kovinkaan kaukana. Pöytä muistui mieleen myös helposti, samoin kuin aitahyppy. Pitäisköhän kysäistä iskää, jos se askartelis meille parit esteet tuohon pihalle... ;-) 

5.6.06

Hessu 16 vko sai toisen rokotuksensa tänään. Punnituksessa kotosalla painoksi saatiin 14,5 kg eli ei enää paljon sylissä kanniskella ainakaan pitkiä matkoja. ;-) Säkä, myös kotikonstein mitattuna, on tällä hetkellä noin 49 cm. Edessä on jo muutama pysyvä hammas, mutta muualla näyttäisi vielä töröttelevän pelkkiä naskaleita. Pakastin huutaa kohta tyhjyyttään ja vasta loppuviikosta saadaan aikaisintaan täydennystä. Saa nähä joudutaanko turvautumaan nappulamuonitukseen väliaikaisesti...

30.5.06

Tänään käytiin testaamassa meidän laukauksen sietokyky. Iskä ampui haulikolla ja Hessu seisoksi äipän kanssa ensin noin 300 m päässä. Siitä sitten matkaa lyhennettiin pikku hiljaa ja neljäs pamaus ammuttiinkin ihan Hessun vierestä. Eipä siinä ilmennyt minkäänlaisia ongelmia. Ja pitihän niiden testata samalla minutkin, vaikken metsästyshommia aio harrastaakaan. Kuulin ensin tietysti nuo Hessun pamaukset sieltä 300 m päästä autosta. Sitten äippä otti minut vielä hihnaan ja iskä pamautti muutaman kymmenen metrin päässä meistä. Ei eväkään värähtänyt, eli myös mie läpäisin tämän kotikutoisen luonnetestin arviolla laukausvarma. ;-)

25.5.06

Pikku herra Hopo on alkanut vaihtaa hampaistoaan tuhdimpaan kalustoon. Rivistöt ovat harventuneet sekä ylhäältä että alhaalta yhden etuhampaan verran. Odottelemme innolla, että nuista naskaleista päästään lopullisesti. ;-)

Mie kävin eilen taas toko-koulussa äipän kanssa ja meni huonommin kuin ikinä. Äippä harkitsee jo kotiopetukseen palaamista, mutta treenaillaan nyt kotosalla tämä viikko ahkerasti ja katellaan vielä ensi keskiviikkona alkaako ryhmässä sujua yhtään paremmin.

Minut on myös ilmoitettu heinäkuussa pidettävään Keminmaan KR-näyttelyyn.

20.5.06

Kävimme Kajaanissa corgien agilitypäivillä, jossa oli paljon vanhoja ja uusia tuttuja. Kivaa oli ja ilmakin niin hieno, että äippä poltti naamansa ja näyttää ihan inkkarilta. Opittiin, miten esteitä voidaan harjoitella ja kesän aikana olisi tarkoitus käydä ainakin itsekseen treenaamassa, jos ei mitään ryhmää ala täällä meillä päin kokoontua. Samalla reissulla Hessu kävi näyttäytymässä kasvattajallensa ja näytti ihan hyvin ravitulta kuulemma. ;) Mie sain myös omalta kasvattajaltani pari vinkkiä tulevia näyttelyitä varten. ;) Pitääkin alkaa taas treenailemaan kovasti sitä poseerausta.

14.5.06

Hessu harjoitteli tänään näyttelyitä. Se vasta olikin touhua kun äippä roikotti pentuparkaa hännästä, siirteli koipia ja yritti saada päänkin sojottamaan suurin piirtein vastakkaiseen suuntaan kuin häntä. Ne oli eilen käyneet kurkkimassa setterikehän reunalla, miten siellä pitäisi käyttäytyä. Miekin yritin sinnikkäästi osallistua tuohon Hessun harjoittamiseen, vaikka minut aina komennettiin sivummalle. Iskä toimi taas kuvaajana ja saatiin me kaksi kohtuullisen onnistunutta kuvaa, hassulla taustalla varustettuna. Meitsikin näkyy toisessa. ;)  Niitä voi käydä katselemassa Hessun poseerauskuvasivulla. Sinne on tarkoitus keräillä enempikin poseerauksia sitä mukaa kun kakara kasvaa.

13.5.06

Tänään käytiin Oulun äitienpäivänäyttelyssä äipän ja iskän kanssa. Hessu joutui jäämään kotiin, kun rokotukset eivät ole vielä kunnossa eikä näyttelyyn olisi saanutkaan tuoda turistikoiria. Tämä oli ensimmäinen näyttely, jossa äippä uskaltautui kehään minua esittämään. Menestys ei ollut huimaa vaan poistuimme ensimmäisen kierroksen jälkeen sininen nauha taskussa, mutta ensi kerralla sitten paremmalla onnella. :) Ringa-mummo oli ROP-veteraani ja Unto-veli sai vara-SERTIN ja oli PU3. Arvosteluni löytyy Harrastukset-sivultani.

8.5.06

Hessu kävi tänään iskän kanssa Oulussa ekoilla rokotuksilla ja samalla annettiin mikrosiru kaulanahkaan tunnistamisen helpottamiseksi. Odotustilassa se oli onnistunut saamaan jopa unenpäästä kiinni eli tässä suhteessa me ollaan kovin erilaisia. Mulla kun riittää seuraamista ja kommentoitavaa niillä reissuilla kovastikin aina. ;)  Hessu oli kuulemma lääkäritätin mukaan oikein sopusuhtainen setterin alku, vaikka äippä ja iskä ovat epäilleet sen olevan liian laiha.  Täti oli käskenyt lopettaa corgeihin vertailun, me kun ollaan sen verran rotevampaa porukkaa vaikkei läskissä kunnossa oltaisikaan. ;) Rokotuspiikistä Hessu ei ollut tiennyt mitään, mutta tuo mikrosirun asennus oli sitten vähän enemmän sattunut ja vauvalta oli päässyt itku. (Hessu tahtoo toisinaan vähän ylidramatisoida noita kiputuntemuksiaan...) Mutta äkkiä oli inha kokemus unohtunut tutkimuspöydältä löytyneiden namien ansiosta.

5.5.06

Tänään kävimme iltasella luontoretkellä katselemassa näkyisikö Lohinivan mummolan lähimaisemissa maalintuja ja näkyihän niitä. Autosta nousematta löytyi 10 kpl erilaisia siipiveikkoja. Ensimmäiseltä pellolta löytyi kaksi teertä, joista toinen lennähti mukavasti kuusen latvaan meidän kaasutellessa paikalle. Seuraavalta pellolta niitä löytyikin sitten jo neljä ja nepä pistivät ihan tappeluksi. Yhtään naista ei paikalla havaittu vaan pojat sikailivat keskenään. No, matka jatkui ja yhtäkkiä tiellä näkyi aloitteleva malli, joka vaihtoi vain parempaan asentoon sillä aikaa kun äippä odotteli digilelun latautumista edellisen kuvan jäljiltä. Tämä oli ilmeisesti niiden isojen metsojen naispuolinen edustaja. Itse metsoja ei tällä reissulla nähty.

Lintubongailun jälkeen me koirat päästiin juoksentelemaan metsään. Sieltä Hessu löysi tosi paljon uutta herkkuaan poronkaakkaa, joka aiheutti kyllä seuraavana yönä hieman epämiellyttävää kaasunmuodostusta kakaran massussa. Mie päätin pelästyttää Hessun leikkimällä kummitusta ja kyllähän se ihan kauhusta jäykkänä olikin vähän aikaa. Hessu myös hukkasi meidät muut yhesti vähäksi aikaa, mutta sitten me vaan palattiin takasin päin niin se löytyi. Pienet koirat ei ole kovin hyviä suunnistamaan yksikseen.

Ensi viikolla mulla onkin jo ne Oulun näyttelyt. Äippä meinaa tällä kertaa tunkea itekin sinne kehään. Vähän mulla hävettää, jos se ei osaakaan käyttäytyä. Äippä on kyllä valitellu minustaki samaa, mutta kumpikohan meistä on siellä kehässä enemmän pyöriny. Kysyn vaan...

29.4.06

Tänään käytiin taas tokokoulussa äipän kanssa. Paikalla makoilu onnistui jo toisen koiran läsnäollessakin. Samoin liikkeestä maahanmeno ja seisominen. Seuraava kerta taitaakin jäädä meiltä Oulun näyttelyn vuoksi väliin. Kotosalla harjoiteltiin vielä illalla poseerausta ja iskä otti minusta kuvankin.  

28.4.06

Me ollaan pietty tuota meidän kirjuria vähän kiireisenä, niin se ei ole joutanu tallentamaan näitä meidän muistelmia vähään aikaan. Meille on kyllä tapahtunut yhtä sun toista. Ensinnäki yksi päivä mie vähän kyllästyin tuohon Hessuun ja päätin, että nyt kakara sinusta on päästävä. Niinpä mie karkasin pihalta joelle, jossa jäät alkoi jo silloin olla aika aukkoiset. Hessu tietenki lähti hyväuskoisena minun völjyyn, niinkö ne täällä sanovat. Iskä yritti tahtoa meitä takasin ja vähän mie jopa harkittin, että oisin palannu, mutta sitte päätin pysyä kovana ja jatkoin matkaa. Jossaki vaiheessa Hessulle tuli sitte pupujussi pöksyyn ja se palasi takasi iskän helmoihin. Mie jatkoin matkaa kunnes kuulin Otto-vaarin äänen ja se sai minut sitte viimein heräämään, että hei mitä molen oikein tekemässä. Ja niin loppu hyvin kaikki hyvin. Mie palasin kotiin. Tai ei niin hyvin, ei ole nimittäin meikä tyttöä enää pihalla nähty ilman remmiä. Pittää olla melko synkin korpi, että ovat enää luottaneet minut irti päästää. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Eilen meillä kävi pikkuihmisiä kylässä. Molimma kauhean innoissamme, mutta niitä taisi "vähän" pelottaa. Hypimmä kuulemma liikaa. Yritin ehkä sitä pienempää saalistaa, mutta ihan leikkimielellä vaan. Hessun ne olis kuulemma mieluummin ottaneet mukaan, vaikka se se vasta kova onki hyppimään ja purreeki vielä!

Hessu on käyny pari kertaa taas harjoittelemassa hihnakävelyä. Äippä kerto, että se seilaa ees taas niinkö haikala ja kiertää äippää sen pikkuhihnansa kanssa ympäri. Autot sillä vähä arastuttaa ainaki jos niitä menee paljon yhtäaikaa ohi. Kaikkia vastaantulijoita se haluais mennä tervehtämään, niinkö kaikki pennut ruukaa. No, Hessu tarvii vain vähän harjoitusta, mutta ei se ainakaan kisko hihnassa.  Se on positiivista. Viime kerralla tuli iloittua siitä alkavasta sisäsiiteydestä vähän liikaa. Nyt kun äippä on ollut töissä niin johan on Hessukin oppinu sisälle tekemään. Mutta menihän mullaki pitkälle yli puolen vuoden ennen kuin idean ymmärsin.

Huomenna mulla ois taas koulua. Hirveän vähän ollaan pystytty harjoittelemaan kotona, kun Hessu aina tullee sotkemaan ko seki haluaa yrittää. Onneksi se lähtee iskän tykö ensi viikoksi vähän opiskelemaan kaupunkielämää. Äippä hullu meni ilmottamaan minut Rovaniemen juhannusnäyttelyyn nuorten luokkaan. Eikä me olla harjoiteltu edes sitä Oulun näyttelyä varten vielä ollenkaan ja sekin on kohta. Mitähän siitäki seuraa.. 

16.4.06

Nyt on Hessu ollut jo reilun viikon meillä, painoa on kertynyt 1 kg lisää ja korkeuttakin jonkin verran. Matkustelee auton perässä minun kanssa kuin vanha tekijä ja syö barffiakin jo aika hienosti. Ainoa hurja puoli siinä Hessun syömisessä on, että se tahtoo nieleskellä broilerin pikkusiipiä kokonaisena. Äippä ja iskä on pitäny siiven toisesta päästä kiinni, että se rupeais pureskelemaan niitä (siis siipiä), mutta se hönttiänen ei huomaa, koska siipi loppuu ja sormi alkaa. Tuloksena kiljuvia ihmisiä ja hölmistynyt pentu. Pissoja tai kakkoja ei täällä Kittilässä ollessa ole tarvinnut päiväsaikaan sisältä siivoilla, mutta nyt kun me ollaan harjoiteltu nukkumista koirahuoneessa Hessun kanssa kahdestaan, niin sinne sillä aina yön aikana jotakin lirahtaa. Eikä se oikein tykkää siellä vielä nukkua vaan herää aamuyöstä aina vähän itkeskelemään. Pari kertaa on käyty metsätiellä juoksentelemassa ja eilen oltiin tuossa omassa rannassa pilkillä. Me löydettiin aivan ihanan tuoksuinen vanha kalanraato ja voi että mie nautiskelin, pyöriskelin sen päällä ja maistelin sitä. Hessu tyytyi vain nuuskuttelemaan. Ei me kauaa siellä oltu kun Hessu tarvii vielä niin paljon unta ja kyllä se sitten taas nukkuikin lopun iltaa.

Mie kävin muuten eilen taas koulussa ja meni oikein hyvin äipän mielestä. Paikalla makoileminen vaan ei vieläkään kauhean hyvin suju. Eipä me olla sitä paljoa ehitty treenailemaankaan, kun on molempien pitänyt hoidella tuota vaavia.  

Tänään Hessu kävi ilman minua vähän tutustumassa suureen maailmaan tuolla Levin hulinassa. Ihan reippaasti meni vaikka samainen reissu oli ihka ensimmäinen retki talutushihnassa. Siellä se näki laskettelijoita, kävelijöitä, linja-auton ja juuri kun oli kappelin kohdalla, alkoi sen kello soida. Pikkuveikka selvisi härdellistä hienosti. Sen jälkeen se jäi vielä ensimmäistä kertaa yksin kotiin nukkumaan kun minua käytiin juoksuttamassa, mutta sievästi lepäili omassa kopassaan kun me tultiin takaisin.

10.4.2006

Toissapäivänä äippä ja iskä sitten toivat sen meille. Kovin on vielä rääpäle vaikkakin jo minua korkeampi, mutta puolet kevyempi. Ensimmäisenä ja toisenakaan päivänä se ei suostunut syömään, vaikka äippä tarjosi barffiherkkuja jos vaikka millä kuorrutettuna. Eilen illalla iskä puhui sen kasvattajan kanssa ja päätettiin kokeilla tarjota samoja eväitä, mitä se oli syntymäkotonaan syönyt. Tänään sitten osui ja uppos melkein koko kupillinen heti aamutuimaan, nimittäin minulta jääneitä pentunappuloita (joita ostettiin 8kg aikoinaan ja söin niitä varmaan 0,5kg) sekä lihahyytelöä. Iltapäivällä käydään sitten ostamassa sille oma pussi vähän tuoreempaa evästä, joskin hieman pienempi kuin tuo minun, sillä äippä ei ole vielä heittänyt barffaushaaveita lopullisesti. Hessulla vaan ei onnistunut tuo vaihto kertarysäyksellä, mutta kokeillaan vähän ajan kuluttua uudestaan.

Minun ja Hessun yhteiselo on alkanut riehakkaasti kuten kuvitella saattoikin. Ekana päivänä en oisi antanut sen nukkua ollenkaan, eilen jo paremmin kuitenkin. Omista ruuistani olen erittäin tarkka, samoin  koko talon kaikki kolme puruluuta piti omia suuhun kerralla, ettei ipana vaan saanut yhtään. Hessu ei myöskään saisi mennä äipän eikä iskän luo, koska ne ovat oikeasti ja alunperin minun, yksin minun! Vaikka kuulostankin aika hurjalta tätiltä, Hessu uskaltaa antaa minulle takaisin samalla mitalla ainakin leikinpyörteissä. Mutta kyllä se tietenkin uskoo, ettei minun tavaroita kannata mennä varastelemaan. Tänään se alkoi harjoitella kaulapannan käyttämistä. Aluksi se vaan juoksi ympäri taloa, kynsi kaulaa ja yritti purra pannan poikki (mikä ei tietenkään onnistunut). Nyt se nukkuu tuossa sulassa sovussa pantansa kanssa. Huomenna suunnistetaan kohti Kittilää. Saa nähdä miten käy, sillä Hessun oisi tarkoitus tänään harjoitella peräkontissa matkustamista minun kanssa ja huomenna kestää siellä koko väli. Tähän asti sen molemmat kaksi autoilukertaa on mennyt alkujännäyksen jälkeen mukavasti takapenkillä nukkuessa.

Hessun oma sivu on vielä työnalla, mutta kunhan se oppii kirjoittamaan, niin saa ite kertoa omat kuulumisensa täällä. Ja kunhan se pysyy hereillä ollessaan sen verran paikoillaan, että saadaan siitä kuvia silmät auki, niin kuviakin tänne ilmestyy.

1.4.2006

Pistäydyin tänään ensimmäistä kertaa täällä Kittilässä koirakerhon koulutuksessa. Meillä meni ihan hyvin ja keskityin lähes 100 %:sti oleelliseen. Harjoittelin lähinnä kontaktia. Lisäksi vähän pujoteltiin toisten koirakoiden välistä, mikä meni aivan täydellisesti ja treenattiin me näyttelyitäkin hampaan katseluineen kaikkineen eikä minulla ollut siinäkään moitittavaa. Ainoa joka vastusti oli paikallaan makaaminen, mutta sitä en ole vielä kotonakaan varsinaisesti opetellut, joten keskitytään ensi kertaa silmällä pitäen nyt siihen. Kesemmällä täällä saattaa alkaa myös agilityharjoitukset ja mehän mennään tietty sinnekin, jos vaan päästään. Ensiviikonloppuna on ohjelmassa kuitenkin  pikkuveikan kotiinhaku. Onhan sitä jo odoteltukin!     

18.3.2006

Tänään käytiin ajelemassa Kajaanissa mutka katsomassa uutta pikkuveikkaa! Kaverilla on ikää vasta 5 viikkoa, joten joudun vielä vähän aikaa odottelemaan ennen kuin saan sen tänne leikkikaveriksi. Tarkoitus on jatkossa kertoilla ipanankin kuulumisia täällä sitten kun asutaan saman katon alla.  :)

17.3.2006

Olihan se hieno ilma tänäänkin! Kävästiin lampsimassa kelkan jälkiä pitkin ja harjoiteltiin samalla vähän tottelevaisuutta. Mulla kun sattuu nyt olemaan semmoinen kausi meneillään, ettei mikään ole hauskempaa kuin uusien juttujen harjoittelu ja vanhojen kertailu. Äippä on päättänyt ottaa siitä kaiken ilon irti niin kauan kuin sitä kestää. ;-) Kuvia räpsittiin totta kai. Niitä löytyy harrastukset-sivulta sekä erillinen luoksetulopläjäys.

16.3.2006

Kävin tänään eläinlääkärissä, jossa minulle annettiin rokotukset ja tehtiin samalla virallinen silmätarkastus. Kaikki oli kunnossa eli ei merkkejä HC:stä, PRA:sta, RD:stä tai mistään muustakaan silmäsairaudesta. Ennen tutkimusta laitettavat tipat olivat kyllä aika karseat. Kolmansien tippojen jälkeen en nähnyt enää paljoa mitään, joten yritin sitten epätoivoissani nuuskuttelemalla saada selkoa ympäristön tapahtumista ja sekös minua ahdisti. Varsinkin yksi köhivä lajitoveri sai kyllä kuulla kunniansa. Äippä pyysi lääkäritätiä kurkkaamaan samalla yhtä varvastani, jota tykkään pureskella, mutta ei siinä ollut mitään vikaa. No, huviksenihan minä sitä pureskelenkin kun eivät viitti kehitellä tarpeeksi viihdykkeitä. Muutenkin olin päällisin puolin terve tyttö ja kehuipa täti vielä uutta hienoa tukkaani ihanan pehmeäksi. ;-) Tehosterokotukset uskallettiin antaa molemmat samalla kertaa, koska niin oli tehty viimeksikin. Nyt odotellaan vielä 4 kk ja sitten minusta otetaan vasta-ainetestit passia varten. Meinattiin ottaa jo nyt, mutta koska mulla ei ole ihan heti tiedossa ulkomaanreissuja, niin päätettiin antaa vielä tuo rabiestehoste kun ihan sen ensimmäisen rokotteen jälkeen ei välttämättä vasta-aineita kaikille kehity. Tutkimuksien jälkeen ulkona oli vastassa kirkas auringonpaiste ja jouduin ihan siristelemään, kun häikäisi niin kovasti. Nyt odotellaan täällä kotosalla, että tipat haihtuisi ja voisin taas palata näkeväisten joukkoon. Metsälenkki siirtyy siis huomiselle, toivottavasti on yhtä mahtava ilma kuin tänään.

28.2.2006

Me ollaan taas muutettu. Siinä meidän edellisessä uudessa asunnossa oli naapurissa sen verran rauhatonta porukkaa, ettei saatu edes nukuttua yöllä ja äippä päätti, ettei me sinne jäädä. Nyt mulla onkin ihan kokonainen iso talo vahittavana ja lisäksi sain ikioman huoneen! Siellä mie oleilen äipän työpäivien ajan ja tykkään siitä muutenkin niin kovasti, että nukun siellä nykysin yötki. Vaikka saisin mie nukkua äipän ja iskänki kanssa, jos tahtoisin. Mutta olenhan mie jo sen ikänenki, että oli aikakin siirtyä nukkumaan yksin.  Ekana päivänä mie keksin, miten pääsen yksin pihalle. Hyppäsin vain ovea vasten kun se ei ollu lukossa ja tadaa, taas koitti vapaus! Iskä vain sattu kuulemaan ja käski minut takasin sisälle ja pisti oven lukkoon. Siitä lähtien meillä on ollu ovet lukossa ja kuulemma pysyvätki ainaki siihen asti, että nämä minun juoksut on taas ohi.

Nyt täytyy lähteä iltalenkille, pikaiselle sellaiselle kun pakkasta on rapeat -20 astetta.

18.2.2006

Olipa kyllä uskomaton näyttelypäivä meillä tuolla Torniossa tänään! Unto-veli niin sanotusti "räjäytti potin" ja päätyi SERTien, ROPien ja RYPien kautta BIS-2:ksi! Samoin Igor-veli sai vara-SERTin. Lisäksi Big-Wood'sien kasvattajaryhmä oli BIS-2 ja pojat oli siinäkin mukana. Hirmuiset onnittelut pojille, omistajille ja kasvattajalle! Olenhan mie kyllä aina tienny, että mulla on komiat veljet! :) Mie olin sielä kuin kuka tahansa muu koira enkä enää yhtään niin hullu kuin vielä viime lokakuussa Oulun näyttelyssä. Pääsin kehään isän ja Unto-veljen omistajan Hannan kanssa ja sain ihan arvostelunki ja vieläpä tulokseksi JUN EH JUK1. Paljastettakoon nyt kuitenkin, että olin taas ainoa osallistuja omassa luokassani. ;-)  Kaiken kukkuraksi mulla alkoi ilmeisesti taas juoksut vaikkei edellisistä ole vielä ihan puolta vuottakaan. Se tietää remmilenkkejä seuraavat 3 viikkoa, plaah. 

31.1.2006

Tänään minulle sitten tulla tupsahti 1 v mittariin! Tuntuukin jo ihan aikuiselta. Synttäripäivä meni minun osaltani enimmäkseen tuolla Otto-vaarin luona, koska me muutettiin taas uuteen asuntoon ja mie oisin kuulemma ollu siinä hommassa enemmän haitaksi kuin hyödyksi. No, eipä tuo tavaroiden kantelu olekaan koskaan ollu minun mielipuuhaa, vaikka äippä aina välillä yrittää uskotella, että siihen kapulaan kannattaan koskea tai ainaki hipaista tai joskus riittää jopa pelkkä vilkaisu. ;) Synttärilahjaksi iskä toi mulle kaupungista uuden hienon Norsu-Neidin. Se on oikein sievä, vaaleanpunainen. Silmät sillä ei olleet kovin lujasti kiinni ja ne irtosi muutaman ensi minuutin kuluttua, mutta muuten se on vielä ihan teräkunnossa. Toisin kuin edeltäjänsä Rouva Lehmä, Herra Possu ja Hippo, rauha heidän muistolleen.  

13.1.2006

Nyt alkaa kuulkaa kauhea treeni!! Mie ilmoittauduin Tornion missikisoihin ja vain reilu kuukausi aikaa harjotella! Mulla on turkkikin aika heikossa kuosissa, kun jostain syystä karva alkoi vaihtua vasta tammikuussa. No, äippä lohdutteli, että ihan hyvältä näytän, kun viimeinki ovat nuo hurmankiehkurat tuolta "lautasilta" silottuneet. Ilmestyivät silloin juoksujen aikaan, kun piti kulkea ne pillifarkut jalassa. En tiiä, aika lyhyt tää minusta kyllä on.. ehkä se jonniin verran ehtii kuitenkin siihen mennessä kasvaa. Melko laihaltaki näytän tämän bikinilookin kanssa. Täytyy nyt treenata poseeraukset kuntoon ja opetella seisomaan jalat koukussa, ettei se tuomari huomais näitä minun pattipolvia ja nousujohdanteista selkälinjaa. Tai jos ensin opettelis seisomaan vaikka paikoillaan..;-) Niin ja täytyy pyytää Ottoa kaveriksi ja harjotella toisten perässä ravaamista. Mie aina vähä meinaan unohtaa ettei ne olekaan nopeuskisat ja sitte mulla vahingossa tuo vauhti tahtoo kiihtyä eikä se kuulemma ole hyvä homma sielä missikisoissa, että rupeaa kakomaan kireän hihnan kanssa. Ei kovin kaunista ehkä. Että semmosta meillä olis nyt tievossa.

12.05-1.1.06

Uusi vuosi vaihtui meillä kohtuullisen kivuttomasti. En ole ollut erityisen ääniherkkä aikaisemmin, mutta säikähdin hiukkasen ilotulitusraketteja, joita pamahteli uutena vuotena ympärilläni kun olin menossa mummolareissua varten autoon. En kuitenkaan varsinaisesti pelännytkään, mutta lähimmät pamaukset sen verran ihmetyttivät, että haukahtelin outoja valoilmiöitä ja takaisin kotiin päästyäni halusin tarkkailla pahinta pauketta mieluiten sängyn alta.

Uudenvuodenpäivänä käväisin leikkimässä Noitun kanssa ja samalla reissulla pääsin taas vähän pelottelemaan poroja. Siitä hommasta nyt ei jäänyt paljoa lapsille kertomista, sillä porot yrittivät murtautua ulos aidastaan, vaikka minä seisoskelin vasta sen oviaukolla. Minulla kun tätä pelottavaa kokoa ja näköä riittää! ;) Jatkossa taidan jättää ne hommat ihan kokonaan Noitulle.