Kuulumiset 2005

24.12.2005

Tänään oli ensimmäinen jouluaattoni. Vietin sen Oton luona mummolassa. Meillä oli oikein kivaa, ainakin mulla. Ottokin innostui joulun kunniaksi vähän leikkimään minun kanssa. Kun ihmisväki alkoi syömään jouluruokaa meille tuli vaan vähän riitaa pöydän alla. Otto sai jostain ilmeisesti iskun päähänsä, kun uskaltautui varastamaan minun oman puruluuni eikä suostunut antamaan sitä takaisin! Päivän mittaan joulupukin odottelu kävi myös turhan jännäksi ja minulla pääsi pisu "mummon" matolle. Lahjaksi saimme siankorvat ja järjestimme oikein pikasyömäkilpailut. Mie voitin! Lisäksi saatiin vinkulelut, joista se toisen oma oli aina parempi. 

10.12.2005

Mulla on aika kova viikko takana. Jouduin kolmena päivänä peräkkäin olemaan 8 tuntia yksin, mikä on kyllä maailman tylsintä. Ilmeisesti en kuitenkaan ole häirinnyt naapureita, sillä kukaan ei ole kannellut äipälle tekemisistäni. Viikonloppuna pääsin sitten viimein taas metsälenkille kun iskä tuli oppaaksi. (Äippä ei osaa suunnistaa..) Siellä näin hiihtäjiä ja lentskareitakin. Olipa jännää! Ja lunta riitti ihan omiksi tarpeiksi. Niin ja otti äippä kuviakin minusta ja maisemista. Käykääs vilkasemassa.

5.12.2005

Taas näitä "ensimmäisen kerran elämässä" -juttuja: kävin katsomassa "Noitun" poroja poroaidalla! Oli vain niin pimeä, ettei voitu ottaa kuvia todistusaineistoksi eikä minua uskallettu päästää irti. Täytyy vielä tehä uusi reissu sitä varten. Porot ei pelottanu minua yhtään, säikkyjä elukoita! Minun tarvi vain vähän tuijottaa niitä ja ne lähti karkuun, hah. Enempi minua pelotti niiden porojen hoitaja, kun sillä oli semmoinen otsalamppu. Näytti ihan uffolta, mutta sitte huomasin että se oliki ihan tuttu tyyppi, Heikki-setä nimittäin.  Parasta koko reissussa oli kuitenkin ehottomasti ne poron papanat!  Mulla unohtu koko porot, kun keksin mitä sieltä maasta löytyy. Nam nam, niitä ku sais kaupasta niin ei jouluksi muuta tarviskaan.

26.11.2005

Tänään pääsin ihan ensimmäistä kertaa elämässäni pikkujouluihin! Kyseessä oli tietenkin corgiseuran pippalot. Ohjelmaan kuului corgilenkkiä, luonnetestivideoita, syömistä ja meillä koirilla varsinkin juomista, lahjoja ja arvontaa. Kuvia löytyy taas täältä.

12.11.2005

Heehee, tänään järkättiin Noitun kanssa vähän pikkukoirien kivaa! Meidät jätettiin kaksistaan mummolaan siksi aikaa, kun ihmiset lähtivät naapuritaloon viettämään iskän mummon synttäreitä. Meidät vangittiin keittiö-pannuhuoneosiolle, kun Noitu on vielä kauhean pieni ja pissaa sisälle (hih hih). No, taisi siinä syitä olla muitakin, mutta niistä enemmän tuonnempana. ;) Joka tapauksessa me päätettiin, että tännehän me ei niinku jäädä, koska bileet oli toisaalla ja omat bileet ei tuntuneet enää yhtään kivoilta ilman yleisöä. Me otettiin ja aukaistiin pannuhuoneen ulko-ovi ja lähettiin kartsalle! Iskä sattui ikävä kyllä vilkaisemaan naapuritalon  ikkunasta ulos pahimmilleen ja tuumasi, jotta onpa tutunnäkösiä koiria. Sieltä ne ryntäsivät sitten äipän kanssa pihalle. (Äipällä oli vielä jotkut erikoiset kengät jalassa ja se ei kyllä kovin nopeasti liikkunu, vielä hitaammin kuin yleensä.) Me sitte mentiin niitä moikkasemaan, että mitäs te, niin ne pisti meidät kiitokseksi takaisin sisälle ja ovet lukkoon! Siitäpä me ei palijoa hätkähdetty vaan tuumimme, että koska ulos ei päästä niin laajennetaan reviiriä sitten sisätiloissa. Noitulle on tehty keittiön oveen semmoinen portti, jota se ei ite osaa avata. No, miepä näytin, että miten sitä porteista ulos päästään (terveisiä vaan Ringa-mummolle!). Sitte me kaahailtiin ympäri taloa ja kurvailtiin vähä tammiparketilla matot ruttuun. Oli tosi siistiä, hyvä luisto! Jotta pääsisitte paremmin tunnelmaan, niin painikuvia meistä löytyy täältä.

10.11.2005

Ettäpä kyllä arvaa, mikä meitä tuli eilen iltalenkillä vastaan! Ihan tuossa taajama-alueella pari sataa metriä meidän koti-ovelta seisoi KETTU kävelytiellä. Se oli meistä vain noiiin.. 15 metrin päässä. Ensin en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota, vaikka se karkuun lähtikin. Kun sitten päästiin siihen paikalle, jossa se oli juuri seisoksinut niin minullekin valaistui, ettei se tainnutkaan olla koira. Kyllä tämmöisellä pienellä karjakoirallakin metsästysvaistot sen verran jyskää, että perään oisi pitänyt päästä. Äippä ja hihna vesittivät kuitenkin suuret suunnitelmani. Pööh. 

Ylihuomenna pääsen vihdoinkin Ouluun. (Päätin sittenkin jäädä vielä viikoksi tänne pohjoiseen, kun nakkasi luntakin niin lupaavasti. Tänään ne kuitenkin sulivat taas pois.) Samalla reissulla  olisi tarkoitus käydä moikkaamassa myös terapeuttiani ;). Omalla arkitottiskurssillani silloin syksyllä en voinut naistenvaivojeni vuoksi osallistua koirien ohitusharjoituksiin ja sain nyt luvan mennä harjoittelemaan uuden kurssin kanssa ensi maanantaina. Vaikka eihän mulla mitään ongelmia sen asian kanssa ole. Mie haluan mennä tutustumaan kaikkiin ja äippä ei. Kumman tässä teän mielestä pitäisi sinne terapiaan mennä..? Parin viikon päästä Oulussa on sitten meidän corgien omat pikkujoulut, jonne minut on luvattu kuskata. Viimeinkin jotain sosiaalista elämää!

01.11.2005

Oho, mullahan on mennyt ihan monta päivää ilman kuulumisten kirjoittelua. ;) Viime kuulumisten jälkeen minusta on tullut lappilainen eli täällä Kittilässä olen nyt muutaman päivän jo asustellut. Ei kyllä vastaa yhtään matkaesitteiden antamaa kuvaa valkoisesta pohjolasta, plääh. Vettä on satanut joka päivä ja lenkin jälkeen joutuu aina ällö suihkuun, kun mahakarvat imee kaiken hiekan tuolta ulkoa. Meidän uusi asuntokin on aika pieni ja käytävästä kuuluu varsinkin yöllä hyvin epäilyttäviä ääniä, joille olen joutunut useammankin kerran konahtamaan. Äippä valittelee, että aiheutan sille jonkun ihme sydärin ja häädön. Kiittämätön, ei ymmärrä omaa parastaan.

Yhtenä päivänä mentiin autolla muka kivaan paikkaan juoksentelemaan. Äippä kertoi, että siellä oisi isot pellot, joilla voisin ottaa kunnon spurtteja. Paikan päälle päästyämme huomasimme, että joka puolelle oli tehty uusia hirsimökkejä ja tielle oli nostettu joku ihme puupalikka, ettei siitä muka saisi ajaa. Onneksi iskä jaksoi nostaa sen pois. ;) No, vähän aikaa juoksentelin sitten siinä jäljelle jääneellä peltopläntillä, mutta ei sekään reissu ihan vastannut mainontaa. Niin ja Otto-vaariinkin olen jo aika kyllästynyt. Se ei edes näytä yhtään ilahtuneelta, vaikka mie tulen sen luokse leikkimään!  Onneksi pääsen ensi viikoksi iskän kanssa takaisin Ouluun. :)

24.10.2005

Kyllä tuli taas todistetuksi, että ihmiset on outoja. Tuo äippä keksi, että kun se sanoo "kädet ylös" ja osottaa sormella, niin minun pitää mennä siihen kökötysasentoon, josta on kuvaki tuolla Puuhastelujani-sivulla ja nostaa vielä etukoivet pystyyn. No, miehän tein työtä käskettyä, niin mitä tekee emäntä! Se rupeaa irvistelemään ja päästelee taas niitä kummia ääniä, mitä jotkut ihmiset päästelee, kun niillä on ilmeisesti hauskaa. (Niillä raukoilla kun ei ole häntää, mitä heiluttelis sivistyneesti.) Sain kuitenkin namin, joten hommassa oli siis joku järkikin. Sitä sitten jatkettiin useampi minuutti tuossa olkkarin matolla ja koko ajan sillä näytti olevan hirveän hauskaa. Ei uskois, että kyseessä on kuitenkin noinkin korkealla ravintoketjussa pärjäävä laji. Isäntä on onneksi vähän järkevämpi ja yhessä me siinä sitte vilkuiltiin toisiamme ja mietittiin, että on se hyvä että äippä pääsee kohta takasin töihin.  Tässä nyt teillekin vielä kuva siitä touhusta. Onkopa tuo kovinkaan hupaisaa.

22.10.2005

Kävin äipän ja iskän kanssa metsälenkkeilemässä ja sielläpä olikin iloinen yllätys odottamassa nimittäin LUNTA! Tykkään lumesta toosi paljon ja paikalle päästyä pitikin juosta edes takaisin ihan täysiä. Lumi on siitäkin jännää, että kun sitä syö, niin se muuttuu suussa vedeksi ja sitten tavallaan juo vaikka syö. Eli ei pääse jano yllättämään kesken leikin! Kuvia voi katsastaa täältä.

21.10.2005

Eilen kävimme toisen kerran Oulun corgiseuran arkitottelevaisuuskoulussa. Tällä kertaa harjoiteltiin edelleen kontaktia ja uutena asiana toisten koirien ohittelua. Tällä kertaa äippäkin aina välissä kuuli, mitä Seija eli koulutusohjaajamme meille jutteli, kun minä en ollut ihan taukoamatta enää äänessä ja kontaktikin alkoi sujua. Itse ohitteluharjoitus oli meille vähän hankala, kun minua ei ole opetettu käytännössä vielä ollenkaan seuraamaan ja sitten meidän oli tarkoitus pujotella toisten koirien välistä ja pitää kontaktia samalla. Heh, voitte varmaan kuvitella miltä se näytti, mutta ehkä siellä letkan loppupäässä käväisi pieni toivonpilkahdus, ettei tämä välttämättä ihan mahdoton juttu oisi harjoitella ajan kanssa. Harmi vaan, että kurssi jää meiltä kesken muuton takia.   

19.10.2005

Tänään käytiin näyttämässä silmiä eläinlääkärissä. Lasten vaivoja eli silmäni ylireagoivat ilman pölyihin. Sain tosi pitkän silmätippakuurin. Vaiva paranee kuitenkin kunnolla vasta iän mukana. Onneksi kohta tulee talvi ja pölyt ulkosalla vähenee.

18.10.2005

Minulla tuntuu olevan loputon silmätulehduskierre. Viime viikolla loppui edellinen lääkekuuri ja tänään taas molemmat silmät rähmii aivan kamalasti. Onneksi saatii huomiseksi aika silmiin paneutuneelle eläinlääkärille. Toivottavasti nyt löytyisi lopultakin parantava lääke.