Kuulumiset 2007

23.12.07

Jaahas, ei kannatte nuolasta ennen kuin tipahtaa. Hilsehdintä on palannut! Ihossa on pieniä punaisia näppylöitä, jotka ilmeisesti kuivuessaan sitten hilseilevät. Soitettiin Pellon setälle ja saatiin kuulla, että Hessun ihonäytteen viljelyssä oli kasvanut jokin kohtuullisen häijybakteeri (viljelyt jäi siis viime kerralla kasvamaan setän kaappiin), joka löytyi myös pissasta ja setä meinasi, että pissatulehdus on aiheuttanut tämän iho-ongelmankin. Mitään pissatulehdukseen viittaavia oireita Hessulla ei ole kyllä ollut, mutta kaitpa se on testituloksiin uskottava. Nyt on sitten edellistä vahvempi 11 päivän antibioottikuuri päällä ja lisäksi Hessun pitäisi syödä ammoniumkloridia eli paljasta salmiakkia 2-3 g päivässä, mitä se ei kyllä ole vielä suostunut tekemään kun nirsoilee ruuan kanssa. Haluaisi napuja, mutta kun ne on nyt kokonaan kielletty, niin täytyy näköjään olla sitten nälkälakossa. Pellon setä meinasi, että jokin allergia voi kuitenkin olla osasyynä tässä hommassa ja koska barfin aikana ei ollut ongelmia, niin napuja ei saisi antaa. Antibioottikuurin vuoksi Hessulta jää nyt sitten Kajaanin näyttely väliin. Minua käytetään ehkä silti kehässä pyörähtämässä, jos vaan saadaan meän auto kuntoon siihen mennessä. Kivat huoltomiehet pisti sen perjantaina osiin ja hoksasivat vasta sitten, että heiltä puuttuu joku osa eivätkä saakaan sitä  enää kasaan. Saadaan auto takasin EHKÄ ensi viikon torstaina... Hauskaa Joulua!

13.12.07

Hessun hilsehdintä näyttäisi loppuneen tai ainakin vähentynyt niin radikaalisti, ettei edes äippä ole siitä enää huolissaan. Tänään on vielä viimeinen Hexocil-pesu päivä. Lääkärin antamien ohjeiden lisäksi Hessuun on ruiskittu varmasti antidoupingin vastaista turkkiinjätettävää hoitoainetta ihon kuivumisen estämiseksi. Täytyy vain kuurata se sitten ennen näyttelyitä tarkasti pois. Hilseilyn syyksi äippä epäilee yhtä säkillistä Acana-napuja, jonka Hessu söi kesemmällä, silloin kun hilseily alkoi. Pussissa oli ovelasti piilotettuna porkkanaa, omenaa ja hiivaa niiden napujen sisään eikä Hessu ole oikein aikaisemminkaan kestänyt porkkanoita eikä hedelmiä kasvismössössäkään vaan korvat on alkaneet töhkiä. Tai sitten aiheuttaja on riisi tai "juurikaskuitu", joita on Acanan lisäksi ollut myös Jahti&Vahdissa. Mutta jos se on jompi kumpi näistä, niin hilseily luultavimmin palaa nyt kun aletaan maustaa mössöjä taas napuilla, tällä kertaa Nutron sellaisilla. Niissä kun ei ole ainakaan hiivaa, porkkanoita eikä hedelmiä. Syy tähän napuiluun on yksinkertaisesti se, että meille ei oikein paljaalteen nuo äipän pöperöt kelpaa, joten jotakin on saatava kyytipojaksi.

Näyttää muuten vakaasti siltä, että me jäähän tänne Kittilään "iäksi". Äipästä on nimittäin tullut ihan virkanainen. ;) Onhan täältä ihan lyhkäset matkat kunnon riekkomaille, muualle sitten vähän pitemmät. Ja aina tämä kaupunkiolot voittaa, kun mettään pääsee juoksentelemaan tarvittaessa ilman autoakin.

Hessun sisukset läpivalaistaan tammikuussa, kun Rovaniemellä järjestetään setkujen joukkotarkastus. Ihan mielenkiintoista tietää, miltä siellä näyttää.

1.12.07

Hessu kävi eilen Pellossa lääkärissä näyttämässä selän ihottumaa. Lääkärisetä oli aivan huippu ja tutki kaiken verikokeista ja pissanäytteistä lähtien. Verikokeiden perusteella maksa, munaiset ja haima ovat priimakunnossa eikä viitteitä kilpirauhasvaivoistakaan ollut, vaikkei ihan kilppariarvoja alettu edes tutkia, kun triglyseridiarvot oli niin hyvät. Hemoglobiini oli 175 ja setä tuumasi Hessun olevan Mäntyrannan sukua. ;-) Pissassa oli jotain merkkejä tulehduksesta ja siihen Hessu saikin antibioottikuurin. Itse ihottumaan ei varmaa syytä löytynyt. Diagnoosiksi saatiin ihotulehdus, mahdollisesti ruoka-aineallergiaa. Jahti&Vahtia ei luvattu enää syödä ja löytyipä samalla meidän kohdalle ensimmäinen eläinlääkäri, joka oikein käski jatkaa barffaamista. Lisäksi koklataan Hexocil-pesuja 4 kertaa 4 päivän välein ja ruokaan lisätään Viacutania. Varuiksi Hessu sai myös loishäädön niskaansa, vaikka verikokeiden perusteella ei niistäkään pitäisi olla kyse.

Tänään avattiin sitten hiihtokausi. Huisin hauskaa, kun nuo kaksijalkaisetkin pääsevät liikkumaan vähän nopeammin eikä niitä tarvi aina odotella!

25.11.07

Enää kuukausi jouluun ja lomaan! Meille ei ole ihmeempiä tapahtunut. Vietellään hiljaiseloa syksyn jäljiltä. Isoimmat energiat puretaan kelkanjäljillä juosten. Lumikerroksen syvyys alkaa olla jo sitä luokkaa, että me muut pysytellään umpisesta jo pois. Hessuahan se ainoastaan hieman hidastaa. ;)Ruokavaliota ollaan muokkailtu taas barfin suuntaan. Onneksi on suvussa poromiehiä, niin pysytään ainakin tämä syystalvi "luissa". ;) Hessun musta korva alkoi nimittäin tuottaa vähän turhan kovasti tavaraa, samoin kuin selän mustan läntin ihosta rupesi irtoilemaan epämääräistä ruskeaa hilsettä. Kokeillaan, jos viljaton tai ainakin vähäviljaisempi ruokavalio helpottaisi. Voihan tuo toki johtua jostain muustakin kuin nappulasta, mutta se nyt tuli ekana mieleen.

Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että seuraavan kerran meitä näkee ihmisten ilmoilla varmaan loppiaisena Kajaanin KV:ssä, jonne meidät on molemmat ilmoitettu. Mie toivon saavani taas Hannan "the kulmaustenloihtijan"  händlerikseni. ;) 

Ai juu ja onhan meille syntynyt uusi "serkku"! Äipän sisko pyöräytti pienen pojan 16.11. Meitä ei vaan ole vielä päästetty leikkimään sen kanssa. ;)

27.-28.10.07

Viikonloppu vierähti tällä kertaa Utsjoen puolella Petsikossa, missä riekot oli jo aivan valkoisia ja erottuivat sulasta maasta kauas. Suuria parvia ei löydetty, mutta tilanteita saatiin ihan omiksi tarpeiksi molempina päivinä. Lauantaina parin törmäyksen jälkeen Hessu otti elämänsä toisen kiinteän seisonnan kahdelle riekolle, jotka piilottelivat risukon takana. (Ensimmäinen ihme nähtiin pari päivää aiemmin kotimaisemissa, jossa Hessu sai painettua pitäjän ainoan riekon kuusen juurelle parin metrin päähän itsestään!) Iskä ehti vierelle ja antoi nostokäskyn. Hessu nosti jopa niin innokkaasti, että unohti pysähtyä lintujen siivittyessä... :o

Tänään nähtiin myös ensin pari törmäystä. Sen jälkeen pari seisontaa (Etsi kuvasta riekko, on se siellä! ;)) äänekkäällä peräänmenolla höystettynä. Eli ehkä tämä alkaa suttaantua! Enää tarvii karsia vain tuo hillitön peräänmeno, niin päästään reppua täyttelemään. ;)

Hessussa taitaa muuten olla myös vähän inkkariverta, kun se tykkää tehä itelleen aina sotamaalauksen mettästysreissuilla.  Tämän rituaalin jälkeen niitä lintujakin alkoi löytyä. ;)

5.10.07

No niin, tänään päästiin taas kotimaisemissakin lintujen hajuun ihan useamman kerran saman reissun aikana. Luksusta! Kaksi ensimmäistä tapausta ajettiin oikiaoppisesti haukun kanssa ilimaan niin kaukana takajoukoista, ettei mitään hajua mikä siellä meni. Sitten piettiin pieni tauko, kun iskä sai puhelimeensa väliaikatietoja, että Hessun Mako-isi johtaa Lapualla Elit-kilpailua. Ilmeisesti tästä terästäytyneenä Hessu otti taukopaikasta sadan metrin päässä seisonnan ja iskä ehti hiippailla kohtuullisen lähelle, ennen kuin Hessu päätti omatoimisesti, että nytpä on hyvä hetki pukata linnut ilmaan. Pyy lähti 30 metrin päästä Hessun edestä, mutta hurtta saatiin pysähtymään kohtuullisen ajan kuluessa. Viimeisessä tilanteessa äippä ja iskä karkottivat linnun peitteisessä maastossa Hessun edestä, mutta hurtta saatiin nyt pysähtymään jo muutaman metrin jarrutusmatkalla! Nyt meki voidaan viimein sanoa: Tästä on hyvä jatkaa!

Ja Mako-isiä voidaan nykyään tituuleerata myös Elit-voittajaksi 2007, sertin kera! Hurjan Hirrrrmuiset Onnittelut!!!

29.9.07

Hessu kävi tutustelemassa tunturikokeiden ihmeelliseen maailmaan itäisessä Lapissa. Koematka alkoi klo 4 lauantaiaamuna ja joitakin tunteja myöhemmin saavuttiin kokoontumispaikkaan Muotkan Ruoktuun. Nuorten luokkaan osallistui viisi koiraa ja tuomarina toimi Hakulin Markku, joka antoi kaikille koirille kiitettävästi hakuaikaa. Hessu sai kehuja porukan parhaasta hausta, joka oli juuri sopivan laajaa, vauhdikasta, yläpäistä ja säännöllistä eli peitti hakualueen hyvin. Lisäksi se totteli taas hyvin iskän ohjausta. Ainoastaan myötätuulihausta puuttui vielä riittävä syvyys, mutta se ei kai ole kovin vaarallista nuorella koiralla.

Ikävä kyllä Hessun kolmanteen hakuerään sattui lintuja ja illuusio rikkoutui.. ;) Hessun ensimmäinen paritoveri törmäsi sivutuulessa riekkoon ja ajatti sitä niin railakkaasti, että joutui erästä pihalle. Hessulle otettiin toinen pari ja jatkettiin harjoituksia, vaikka ensimmäinen paritoveri hiipparoitsi vielä isäntineen hakualueella, juuri siellä mistä lintu oli lähtenyt. Hessu lähti näitä kohti ja jäi pyöriskelemään puolenmetrin päähän parivaljakosta, joka nyt seisoskeli paikallaan keskellä hakualuetta! Muutaman merkkauksen jälkeen Hessu lähti uudelleen hakuun ja törmäsi 8-päiseen riekkotokkaan (mikä on vissiin enemmän lintuja kuin raukka on koko syksynä yhteensä nähnyt) ja eikun haukun kanssa perään, muutama sata metriä. Sieltä palaillessaan se törmäsi myötätuulessa uuteen riekkoon ja sama kaava toistui sillä erotuksella, että siellä muutaman sadan metrin päässä lähti koiran edestä vielä uusi riekko, joka vei sitä entistä kauemmas. Iskä oli jo varma, ettei Heesua saada enää ikinä takaisin, mutta kyyyllä se sieltä sitten tuli. ;) Ensimmäisen paritoverin isäntä väitti, että hänen koiransa oli narussa seisonut sitä 8-päistä riekkoparvea ja mollasi tuomarille Hessua, ettei se ollut ollenkaan tajunnut lintujen olemassa oloa. Äipän mielestä tyyppi jäi tahallaan keskelle hakualuetta ja riekkoparvea, koska sitä tympi oman koiran putoaminen. Ihan varmasti Hessu olisi seisonut, jos olisi saanut rauhassa löytää linnut ilman että vieras ukko ja koira häiritsevät toisen työskentelyä. ;)

Hessu sai toilailuistaan huolimatta vielä neljännen erän. Täydellisellä lintutyöllä olisi ollut vielä mahdollisuuksia 3. palkinnolle, mutta hienosta hausta huolimatta lintuja ei löytynyt. (Onneksi..)

Tunturissa oli myös sopuleita. Hessu ei oikein elävistä perustanut, meni vain iskän selän taakse piiloon, kun semmoinen sattui juoksemaan ohi. Mutta myötätuulierässä kuolleet jyrsijät kiinnostivat jonkun verran. Nähtiin me myös hullu porotokka, joka lähti seuraamaan koeryhmää, kun yritettiin kiertää se. Kotiin päästiin lähtemään vasta illan hämärtyessä eikä viimisestä 190 km ole paljoakaan mielikuvia, mutta perille päästiin onneksi.

Sukulaiskuulumisista sen verran, että Hessun isä-koira Makoa voidaan tituuleerata tätä nykyä myös Kenttien Voittajaksi! Onnittelut! 

22.9.07

Meidän uskomattoman huono tuuri lintujen kanssa senkus jatkuu. Tänään käytiin Puljutunturissa kävelemässä kympin lenkki täysin turhaan. Ainoa varma kanalintuhavainto tehtiin menomatkalla autosta. Maastot oli aivan täydelliset riekkojen kannalta, sää poutainen ja tuultakin juuri sopivan paljon. Mutta ku ei löydy, niin ei löydy. Maisemat oli ihan kivat, niistä sitten kuvia kun ei juuri muuta kuvattavaa ollut: kuva1, kuva2, kuva3, kuva4, kuva5. Ja Hessun hakuakin ehti hyvin filmata: kuva6. Pari kertaa Hessu säikytteli seisonnalla: kuva7, kuva8, mutta ei se sitten mitään kuitenkaan löytänyt.  Ai niin, nähtiin me yksi riekko!

13.9.07

Niin ne siskot siellä valmistautuu Kultamaljaan ja me vaan kyyhötetään täällä kotona. On se niin väärin! Lintuja on löytynyt vaihtelevalla menestyksellä. Toisina päivinä, kuten eilen, saa kävellä parin tunnin lenkkejä aivan turhaan. Toisina päivinä, kuten tänään, taas löytyy jo kilometrin säteellä useampi pieni poikuus. Lintujen vähyyden vuoksi on otettu myös hieman "kepulikonsteja" käyttöön ja viety Hessua myös liinassa tienvarsilta pongatuille linnuille. Jatkamme harjoituksia, ehkä tuosta joskus vielä saadaan seisova lintukoira...

1.-2.9.07

Hessun viikonloppu vierähti varsin eksoottisissa maisemissa Ilmajoella Englannisetterijaoksen nuortenkoirien ja alottelevien ohjaajien koulutuksessa. Perjantai-iltana ne oli ajellu ensin Vaasaan. Siellä Pohojanmaalla on kuulemma kilometritki pitempiä kuin täällä ylhäällä. Matka ei ollu meinannu loppua millään. Lauantaiaamuna  olivat sitten hurauttaneet Ilmajoelle, jossa itse koulutus oli alkanut teoriaosiolla koskien kanakoirien koulutusta ja kokeita. Koulutuksessa oli tänä vuonna ennätysmäärä osallistujia ja mukaan mahtui myös sukulaiskoiria Hessun isän puolelta: velipuoli Taika ja siskopuoli Toula. Eihän ehkä uskoisi, että ovat samaa sukua? ;)

Iltapäivällä osallistujat oli jaettu sitten kolmeen ryhmään ja siirrytty itse asiaan eli pellolle. Hessun ryhmään kuuluivat Taika ja Toula, Rovaniemen kaveri "pikku"-Taika sekä pari punaistakin setteriä. Pellolta oli tarkoitus etsiä tietenkin peltopyitä ja fasaaneja parihaulla, jossa kaksi koiraa haki samalta alueelta yhtä aikaa. Hessu kerto, että se oli ollu pihalla kuin lintulauta, että mitäs täällä nyt pitäis niinku tehä?? Se oli mallin vuoksi juoksennellu vähän ees taas, kun iskä oli käskenyt hakea, mutta ekan 5 minuutin jälkeen tuommonen tyhjänjuokseminen ei niinku jaksanu enää kiinnostaa ja Hessu päätti hieman huilia ja pisti makaamaan keskelle peltoa. Jonkin ajan päästä oli taas uusi erä ja silloin Hessukin jo vähän innostui hommasta, mutta lintuja se ei kyllä löytänyt eikä edes nähnyt vaikka "iso"-Taika niitä ojien reunoista nosteli ilmaan. Päivän lopuksi Hessu päästettiin vielä tietolinnuille, kun paritoverin pölläyttämät peltopyyt laskeutuivat ojan varteen, mutta ei se ollut niitäkään haistanut eikä edes vahingossa ilmaan pöläyttänyt. Hessu ei siis nähnyt päivän aikana ainuttakaan lintua. Jos jotain positiivista kuitenkin, niin parihaku ei tuottanut Hessulle minkäänlaisia vaikeuksia vaan se keskittyi juoksemiseen paritoverin leikkiyrityksistä huolimatta. Edes urosmaisia kähinöitä ei nähty, vaikka kerran pariksi pistettiin samanikäiset veljekset. Muutenkin Hessu totteli tosi mallikkaasti iskän ohjausta eikä luoksetulossakaan ollut ongelmia.

Sunnuntaina olikin sitten jo nuortenluokan kenttäkoe, johon Hessukin oli ilmoittautunut asenteella "lahjattomat treenaa". No, Hessun olisi ehkä kannattanut noudattaa mottoaan. ;) Tyhjänjuoksentelu ei oikein taaskaan Hessulle maistanut eikä haku auennut läheskään niihin mittoihin, mitä kotijänkillä on nähty. Lintuja se ei tietenkään löytänyt vaan otti toisen erän loppupuolella näköseisonnan multapaukulle. Tielläolijat ihmettelivät iskän kylmähermoisuutta, kun Hessu seisoa jököttää eikä iskä vaan ilmota seisontaa. ;) Tielle astihan multapaukkua ei tietenkään näkynyt. Hessu lähti kuitenkin helposti käskystä hakuun ja paukku antoi sille ilmeisesti uutta puhtia, kun haku laajeni toisen erän lopussa ihan kivasti. Kahden erän jälkeen pelistä putosi kaksi koiraa. Yllättäen Hessu pääsi vielä juoksemaan kolmannenkin erän, mutta siihen päivä sitten päättyikin kuten ainakin kahdella muullakin. Syyksi tuomari mainitsi Hessun kohdalla väsymisen. Se nimittäin lopetti erän tuomarin jalkoihin rötkähtämällä. ;) Kolmannessa erässä Hessu kuitenkin näki elämänsä ensimmäisen peltopyyn, jonka paritoveri pölläytti ilmaan ja eiku kaverukset yhdessä perään.

Koska edessä oli vielä reilun 700 km kotimatka ja seuraavana aamuna iskällä töihin meno, loppujen sankareiden edesottamukset jäivät näkemättä. Tuomari oli kuitenkin kertonut iskälle arvionsa Hessusta. Haku oli ollut laajaa tai kohtuullisen laajaa ja ekassa erässä laajempaa kuin paritoverilla. Laukka oli tyylikästä ja pitkää. Väsyminen johtui tuomarin arvion mukaan siitä, että Hessu on raskasrakenteinen uros eikä sen lihakset ole vielä ehtineet kehittyä täyteen vahvuuteensa iästä johtuen. Äippä ja iskä epäilevät kyllä ainakin osasyyksi sitä, ettei Hessulla ollut oikein motivaatiota peltojuoksuun kun ei se niitä lintuja sieltä hokannut. Kotimaastoissa kun tuommoiset kymmenen minuutin pyrähdykset eivät tunnu vielä missään. 

Summa summaarum: Onneksi eivät ajaneet tuota väliä pelkän Kultamaljan vuoksi, olisi tullut kalliit minuutit! Ensi vuonna uudestaan, mutta koitetaan saada Hessulle vähän pitempi treeniloma ennen Derbyä. ;) Tänä syksynä sen olisi tarkoitus käväistä vielä tutustumassa myös tunturi- ja metsäkokeisiin...

31.8.07

Piti ihan tulla tänne kertomaan, että toissailtana löytyi syksyn melkein ensimmäiset linnut näistä kotimettistä. Reilun tunnin rämpimisen saldona kolme koppeloa ja riekkopoikuus. Nuita riekkoja ei täällä olekaan kevättalven jälkeen pahemmin vastaan tullut, nimittäin ollenkaan. Kaikki koppelot karkottuivat äipän ja iskän edestä, mutta kyllä Heesukin sen verran lähietäisyydellä oli, että pikkasen perään kerkesi. Mutta mettässä nuo peräänmenot voidaan laskea vaivaisissa kymmenissä metreissä. Riekot Hessu löysikin sitten ite elämää tiheämmästä rääsiköstä ja pisteli ne omatoimisena poikana ilmaan enempiä miettimättä. Mutta löytypä niitä viimein!

Tänä iltana nuilla onki tarkotuksena olla jo tuolla Pohojanmaalla. Mie jään tällä kertaa mummolaan kiusaamaan Otto-vaaria.

24.-26.8.07

Viime viikonloppu vierähti Ruotsissa, missä riekonpyynti alkoi jo lauantaina. Hessun matkasuunnitelmat varmistuivat vasta perjantaina, kun passi kolahti postilaatikkoon. Tällä kertaa rabiesvasta-aineita oli siis Hessullakin jo riittävästi ja pääsimmä koko konkkaronkka reissuun. Kyllä, myös mie, kun hoitopaikan saanti hieman takkuili. Mukana oli myös Hessun sukulaistytöt: Hulda-mamma, Lilli-puolisisko ja Emma-ihan-täyssisko ja tietty niitten isäntä Mika. Minusta tuliki ihan melkein bestis sen Mikan kanssa ja autoin sitä illalla mm. veden ja nuotiopuiden hakemisessa, kun setkut veteli jo hirsiä teltoissa.

Riekkoja oli meidän mittapuulla paljon, mutta Ruotsissa niitä on kuulemma ennen ollu paljon enemmänkin. Hessu löysi jokusen ja seisahtuikin jonkin aikaa kunnes linnut sitten karkottuivat, kun se hiipparoitti liian lähelle. Hulda ja Lilli toimivat sitten varsinaisina repun täyttäjinä. Emman juoksua oli hauska katella. Sillä tytöllä vauhtia piisaa. 

Minusta ehkä evästauot oli kuitenki kaikkein parhaita koko reissussa. Ei tarvinu syyä omia ruokia ollenkaan, ku sai nassuttaa makkaroita ja leipiä vain koko ajan. Iskä tykkäsi eniten ko pääsi ampumaan, vaikka Hulda sitte kerran piilottiki iskän ampuman riekon jänkkään. Äippä oli varsin vaikuttunut siitä, ettei siellä näkyny ensimmäistä muurahaista, hämähäkkiä tai muuta mökijää. Mäkäräisetkin löysi meät vasta ku aloimma purkaa telttoja. Maisemat oli hienot ja kyllä ne aikoo sinne toistekin lähteä. Mie saatan ehkä jäähä kuitenki kottiin silloin.

13.8.07

Pistimmä Hessusta pitkästä aikaa uuden poseerauskuvatuksen galleriaan. Mie alan olla taas sporttikunnossa muutaman viikon jänkäjuoksun jäljiltä, joten jätän poseeramisen tällä kertaa väliin. Äippä käski leuhkia, että se on nyt kans suorittanu metsästäjätutkinnon ja opettelee paraikaa ampumista. Ensi tammikuussa ne aikoo sitten molemmat lähteä kasvattajakurssille.   

3.8.07

Hessu on ilmoitettu syyskuun alussa Ilmajoella järjestettävään englanninsetterijaoksen nuorten koirien koulutusviikonloppuun ja taas nostettiin äipän ja iskän hulluuspisteitä sukulaisten ja tuttavien silmissä. ;-) Ikävä kyllä Kultamalja jää kuitenkin käymättä iskän töiden takia. Kyllähän me finaaliin päästäisiin, mutta kun se karsinta on jo perjantaina eikä finaaliin kai saa osallistua pelkästään vanhempien meriittien perusteella. ;-)

Iltana muutamana on taas koluttu jänkänreunoja. Kanalinnuista ei ensimmäistä havaintoa, mutta sen sijaan kyytiä ovat saaneet porot, kurjet ja vanhat ystävämme pikkulinnut. Ei se pitkästi niitä ajellut, mutta ainakin tuo porohomma olisi tietenkin hyvä saada loppumaan alkuunsa. Vaikka pellolla ollaan ajoporoja käyty talvella kattelemassa, niin aina se on eri tilanne kun elukka lähtee koiran edestä karkuun juoksemaan. Paljon ärräpäitä taitaa tämä homma vaatia...

22.7.07

Pellon näyttelyssä meni ihan kivasti. Mie osallistuin ekaa kertaa avoimeen luokkaan ja  sain EH2:n. Aikamoinen parannus siihen Kajaanista viimeksi saatuun T:hen. Kyl se läski rules noissa kehissä. ;) Hessu sai myös EH:n ja tuli pronssille nuorten luokassa, jossa Hessun velipuoli Tiera vei voiton, sai sertin ja olipa vielä VSP:kin! Muita menestyneitä lähisukulaisia oli minun Onni-isukki, joka palasi ryminällä kehiin ja sai vara-sertin. Myös minun Unto-veli ja Hessun Mako-iskä kisasivat paras uros-luokissa. Tänä vuonna me ei taideta enää kehissä käydä, mutta heti tammikuussa taas Kajaaniin. :)

14.7.07

Tänään oli hyvä päivä. Hessu ja iskä kokeilivat pellolla hakukuvioita ja ihan kivasti se Hessulta jo luonnistuu, joskin onhan täällä meillä päin pikkasen pienemmät nämä pellot kuin siellä Lapualla ja sen lähimaastoissa. Täällä ei myöskään pelloilla asustele mitään syötäviä lintuja, joten harjoituskappaleiksi pääsivät taas kerran pikkutirpat, mutta voihan niilläkin vähän leikkiä. Hessu pysähtyi täydestä vauhdista, tarkenteli pari kertaa ja jäi ihan kiinteään seisontaan. Iskä talsi vierelle, Hessu nosti pikkutirpan käskystä eikä tehnyt kuin muutaman kymmenen metrin lenkin tirpan perään ja tuli sitten lähtöpaikalle makoilemaan. Muutenkin sen ajohalut näyttäisi hieman heikentyneen, koska pikkutirpat saivat lennellä Hessun pään yli ja tämä vain istuskeli paikallaan. Nyt se keskittyi enempikin vaanimaan maassa hyppelehtiviä tapauksia. Osaksi se voi kyllä johtua lämpimästä säästäkin...

Mullakin oli hyvä päivä. Leikin sillä samaisella pellolla äipän kanssa, kun muutaman kymmenen metrin päähän ilmestyi koira. Äippä näki jo sielunsa silmin, kuinka meitsi kiitää koiran tykö ja äippä saa kiitää perässä pyydystämään minua. (Mulla tuo kiinnostus toisiin koiriin on samaa luokkaa kuin Hessulla lintuihin.) Mutta jotenkin automaattisesti äippä kuitenkin käski minut maahan eikä ollut uskoa silmiään, kun mie menin maahan! Kun koira tuli lähemmäksi, se paljastuikin sitten Noituksi ja mie pääsin tietenkin moikkaamaan sitä ihan luvan kanssa.

Meillä on ruokinnan muutos meneillään. Äippä kyllästyi vääntämään meille kalliita salaatteja, jotka sitten jäivät minulla kuppiin ja menivät pilalle. Hessu taas rupesi nirsoilemaan luiden kanssa ja oisi popsinut pelkkää kasvis-liha-mössöä, tosin hieman heikosti sitäkin. Lisäksi barf-ruokien haaliminen tänne asti on paljon vaivalloisempaa nyt kun ei ole enää Oulun kotia. Niinpä me ollaan siirrytty teollisen sapuskan ihmeelliseen maailmaan ja sepä vasta ihmeellinen onkin... Kokeillaan jonkin aikaa ja mikäli hengissä pysytään näinkin, niin jatketaan sitten tällä linjalla. Hessulle ainakin maistuu JahtiVahti hevi-Neulla maustettuna ja ilmankin. Mulle ei niinkään NEU eikä nappulakaan uppoa, mutta olen joka tapauksessa paksummassa kunnossa kuin ikinä, joten ilmeisesti sitä ei niin kovasti tarvi mulle upotakaan. Hessu kyllä putsailee sitten minunkin kupista jämät. ;-)

8.7.07

Stronghold taisikin tehota melko hyvin. Meillä loppui niiskuttelut ja röhkimiset jo muutaman päivän päästä ensimmäisestä ampullista, mutta vielähän niitä täytyy kaksi laittaa 4 viikon välein. Äippä ja iskä kävi tänään Pajalan markkinoilla ja löysivät sieltä hienon enkkusetteri-jutskan seinälle. Vielä ku löytäisivät corgin kera lehmien, niin olis täydellistä. ;-)

29.6.07

Hessun näyttelyturnee sai ikävähkön käänteen ja meillä on nyt nenäpunkkiepäilys. Epäilys siksi, etteihän niitä yleensä löydetä, mutta oireet viittaisivat varsinkin minun kohdalla siihen. Olen nimittäin aivastellut ja "röhkinyt" koko viikon. Hessu on aivastellut myös, mutta hillitymmin. Nyt ollaan sitten Stronghold-kuurilla ja pysytellään jonkin aikaa kaukana kavereista.

23.6.2007

Siis aika törkeää! Minua ei meinattu päästää virallisella passilla Rovaniemen näyttelyyn sisälle, vaikka siinä selvästi luki, että rokotukset on kunnossa. Ne alko vain vänkäämään, että pitää olla kaksi merkintää penikkatautirokotuksesta. No, mitä väliä, jos elukkalääkäri on merkinny, että se viimesin on voimassa vuoteen 2008 asti? Ihme sählääjiä. Pääsin mie onneksi lopulta sisälle kannustamaan Hessua, mutta vastasuudessa otetaanki sitten kaikki liput ja laput varmasti mukaan, ettei tarvi yhen merkin perään itkeä. Ja todettakoon vielä, että samaisella passilla olen kyllä päässy ennenkin turisteeraamaan, ettei se siitä ole kiinni.

Hessu osallistui ekaa kertaa nuorten luokkaan ja sai taas EH:n! Tällä kertaa hävisi kanssakilpailijalle, mutta ei sekään saanut vaaleanpunaista. ;) Vapaasti suomennettu arvostelu löytyy Hessun harrastelusivulta, jos niitä kukaan enää jaksaa lukea. Jostain syystä Heesu halusi pitää häntää aivan tautisen korkealla koko kehäkierroksen ajan, vaikkei se siviilissä kyllä noin tee. Arveli varmaan, että tuomari tykkäis Ameriikan mallista. No, eipä tykänny ei.

Hauska yhteensattuma oli semmoinen, että törmättiin Hessun Heta-siskoon kehän laidalla! Äippä arvasi heti, että sukulaisia näiden täytyy olla, kun oli niin tutunnäköinen koira. Heta oli oikein nätti neiti ja ehkä eniten Hulda-mamman näköinen näistä neljästä, mitä ollaan nähty. Harmi, ettei ollut kameraa mukana. :( Heta sai myös EH:n. Nyt meillä on näkemättä enää Hemmo-veli.

Seuraavaksi on vielä se Pellon näyttely, minne osallistutaan molemmat. Sitten pidetäänkin loppuvuosi taukoa näistä leikeistä ja keskitytään oikeisiin töihin.  ;)

16.-18.6.07

Lellipentu Hessu pääsi jo toisena peräkkäisenä viikonloppuna yksin reissuun äipän ja iskän kanssa. Tällä kertaa ne matkasivat Lapualle Kanakoirakehon erikoisnäyttelyyn. Minua ei otettu mukaan, koska ne yöpyivät matkan varrella Otto-vaarin luona ja sillä on ihan tarpeeksi kestämistä yhdessäkin kakarassa. Reissu oli kuulemma ollu tosi muuukaaava ja aikovat lähteä aivan varmasti ensi vuonna uudestaan.

Ne oli nähneet paljon Hessun sukulaisia: Hulda-mamman, Mako-iskän, Helmi- ja Täplä-siskot sekä pari Hessun velipuoltakin, jotka olivat kuulemma ihan Hessun näköisiä. Hulda näytti pesueelleen vähän jatsin mallia ollen PN 2 sekä käyttökoirissa VSP. Täplä sai ainoana junnuna ERIn sekä kotiin viemisiksi vaaleansinisen vara-SERT-ruusukkeen. Helmi esitettiin tosi hienosti, mutta sattui samaan kehään VSP-koiran kanssa ja tuli tällä kertaa EH:lla nuortenluokan kolmanneksi. Hessu sai myös EH:n ja voitti vielä oman luokkansa eli junnu-urokset. Eli ei pöllömmin! :) Hessun arvostelu löytyy vapaasti suomennettuna Hessun harrastukset-sivulta. Yhteispotretti Huldasta lapsineen löytyy Täplän kotisivuilta. Meidän kamera sanoi sopimuksen väliaikaisesti irti juuri kokoontumishetkellä.

Mie vietin aikaani mummolassa ja pääsin patikoimaan Totovaaraan Elisa-tätin ja Jukka-sedän kanssa. Pikkusen kostoksi hylkäämisestä tein mukavan yllärin äipälle ja pyöriskelin taas vähän kakassa. Pilkka sattui kuitenkin omaan nilkaan vähintään yhtä paljon, kun jouduin vielä sunnuntai-iltana pesu-kuivaus-operaation uhriksi. Ja kuten viimevuotisen kakka-episoidinkin aikaan, mulle oli just isketty muutama päivä sitten sääskimyrkyt niskaan. Saa nähä lähtikö niistä nyt sitten tehot aivan kokonaan.

Ensi viikolla me muutetaankin taas vaihteeksi uuteen kotiin. Juhannuksena käydään Rovaniemellä näyttelemässä ja tällä kertaa miekin pääsen mukaan, tosin vain kannustamaan. Pellon näyttelyyn äippä on sitten ilmoittanut ihan meidät molemmat ja jos kehät sattuu päällekkäin, niin iskä pääsee Hessun kanssa kehään. Huippista! ;)  

8.-10.6.07

Hessu ja Axu telttailivat viikonlopun Kemijärvellä irlanninsettereiden kesäpäivien merkeissä. Hessun mielestä hauskinta oli ehottomasti UIMINEN, minkä se siis oppi noin viikko sitten.  Aina kun pääsi narusta irti, niin järvi kutsui ja uimallakinhan VOI ajattaa lintuja, myös ja varsinkin lentäviä... Pienimuotoiseksi ongelmaksi meinasikin muodostua se, millä koiran saa järvestä ylös. Telttailu sujui Hessulta sen sijaan varsin mallikelpoisesti. Äipällä oli vähän pahempia ongelmia sopeutumisessa, mutta kyllä seki toisena yönä jo osasi käyttäytyä.

Iskä ja äippä saivat hyviä neuvoja pikkulintuaddiktin hillitsemiseen. Nyt kun vielä saataisiin neuvot toteutetuksi käytännössä... Poliisin pitämä luento koirien koulutuksesta oli myös tosi mielenkiintoinen.

Sunnuntain noutokilpailu jätettiin suosiolla väliin ja täytyypä sanoa, että onneksi. Ammutun damin noutaminen 70 metrin päästä oli tosi vaativa homma kokeneillekin koirille eikä siitä tainnut tyylipuhtaasti suoriutua kuin pari.

Kaikkinensa koirat ja ihmiset oli kivoja, vaikka punasta nähtiin aika reilustikin. Tämmöisen äippä ois sieltä mielellään kaapannu mukaankin. ;)

3.6.07

Nyt on sitten Oulun koti lakkautettu ja meistä tullut täyspäiväisiä maalaisia. ;) Heesu on taas vaihteeksi toipilaana toissapäiväisen soramonttukeikan jäljiltä. Äippä ja iskä koittaa keksiä sille riistavapaita urheilupaikkoja, että oisi sitten syksyllä jotain mitä pyytää. Päädyimme siis toissailtana soramontulle juoksentelemaan, mutta se ei ollutkaan kovin hyvä idea. Montulla oli asvalttipäällysteinen tie ja Hessu sattui jarruttamaan juuri sen kohdalla... Etutassun anturasta kuoriutui nahka irti ja tassu on nyt paketissa. Myös takajalassa on ruhje, mutta se on niin ylhäällä, ettei häiritse liikkumista.

Niinpä siirryimmekin sitten vesiurheilun pariin. Eilen aloitettu vesityöskentely onkin Hessulla jo varsin hyvällä mallilla ja Axun dami palasi tänään rantaan Hessunkin toimesta monta kertaa. Kuvia ei ikävä kyllä ole, kun kamera unohtui kottiin. Varsin huolestuttavia dementian oireita äipällä... Mutta kyllä Hessusta varmasti ainakin noutaja sorsajahtiin saadaan. ;) Uintitekniikka on vielä vähän alkeellinen, mutta jospa se siitä harjoituksen myötä paranisi. Mie tyydyn vain kahlailemaan rantavedessä ja joudun siltikin aina föönikäsittelyyn, koska mulla on niin paksu turkki ja äippä pelkää, että saan jonkun ihotulehduksen, jos se jää märäksi.

Ensi viikonloppuna Hessu lähtee telttailemaan Kemijärvelle Kanakoirakerhon Irlanninsetteri-jaoksen kesäpäiville. Pistää kuulemma palattuaan kuvia, jos vaan kamera tulee mukaan. ;)

19.5.07

Siilinjärven reissu ylitti odotukset. Nähtiin Täplää ja saatiin Hessulle eka punainen nauha, tai itseasiassa kaksi. Ja meille se ei todellakaan ole "vain" EH, melkein ku sertin olis saanu! ;-) Ilma oli mukavan lämmin eikä Hessua näyttänyt nyt ollenkaan jännittävän kehässä, äippää senkin edestä. Ensi töikseen Hessu putsasi tuomarin korvat eikä pelännyt edes mittatikkua, vaikka joutui sen kanssa tekemisiin vasta ensimmäistä kertaa elämässään. Arvostelu poikkesi monilta osin täysin aikaisemmista, ottaa näistä nyt sitten selvää.

Täplän kanssa otettiin yhteispotretteja eikä kyllä ole epäilystäkään, etteivätkö olisi sukua keskenään. Eikä nyt puhuta edes pelkästä ulkonäöstä, sen verran tutun reaktion yli lentänyt pikkulintu sai siskolikassa aikaiseksi. ;-)

18.5.07

Oleilemma taas vaihteeksi täällä Oulussa. Hessu ja iskähän on olleet täällä vissiin koko toukokuun, mutta mie ja äippä matkustimma tänne toissapäivänä junalla. Se oli minun ensimmäinen junamatka ja taatusti ikimuistoinen! Kaikki meni hyvin Rovaniemeltä Kemiin asti. Mie osasin olla tosi hienosti ja enimmäkseen vain lepäilin lattialla, vaikka vaunussa oli toinenkin koira. Vähän aluksi ihmettelin kolinaa pää kallellaan, kun juna lähti liikkeelle, mutta kun ei ihmeempiä tapahtunut, päätin vaan naatiskella matkasta. Kemistä kyytiin ja samaan vaunuosastoon hyppäsi ensin iso pelottava bouvier, jota piti räksyttää äipän penkin alta. Kun siitä päästiin vähän yli, niin perässä hiippaili vielä rottweiler ja joku bassetti ja tietenkin siihen samaan pieneen osastoon eli yhteensä meitä oli nyt 5 koiraa. Siinä vaiheessa pääsin sitten äipän sylkkyyn, jossa matka taittuikin rattoisasti loppuun asti. Tai olisi taittunut, mikäli samaan pieneen osastoon ei olisi tunkenut vielä yksi koiraton känniääliö, joka katsoi parhaaksi alkaa ärsyttää rottweileria. Eli varsin rattoisa ensimmäinen junamatka minulla!

Heesu on edelleen sitä mieltä, että olen maailman ihanin tytteli, vaikka juoksujen kolmas viikko lähenee jo loppuaan. Se yrittää aina vähän väliä hurmata minut steppaamalla ympäri yksiötä. Esitykseen sisältyy myös Heesu-talk, joka ulkopuolisesta voisi kuulostaa hauskalta, mutta mie olen kyllä jo ihan tympääntynyt koko kakaraan ja vilauttelen sille vaan hammasta. Onneksi, tuumii äippä.

Meillä on kesäkuun lopulla taas muutto edessä. Saimma samaisessa kuussa valmistuvasta rivitalosta himpun verran isomman kämpän, joka on aivan kävelymatkan päässä Hessun "treeni-jänkältä".

No niin, mutta huomenaamulla klo 4.30 pärähtää herätyskello ja klo 5.30 suunnataan auton keula kohti Siilinjärveä. Siellä sitten nähdään, onko Täplä päässyt ajoissa sängystä ylös... ;-)  

6.5.07

Kauhean tylsää. Mulla nimittäin alkoi viikko sitten juoksut enkä voinu lähteä iskän ja Hessun mukana Ouluun. Niinpä en pääse ensi viikonloppuna sinne näyttelyynkään. Oishan se ollu hauska käydä kuulemassa edes yhen ulkomaan elävän mielipide, mutta eipä sitä Hessun höyryämistä oisi kerrostaloyksiössä kukaan jaksanut kattoa. Me ollaan nyt äipän kanssa lenkkeilty ja harjoteltu vähän tokoa. Pitäis ottaa ohjelmaan jo jotain uusia liikkeitä, kun ei nuissa vanhoissa joudu enää paljoa päätänsä vaivaamaan. Yksi yllättävän vaikea muistettava on kuitenkin istuminen ja vielä vaikeampi liikkeestä istuminen. Sitä ei vissiin ole harjoiteltu, kun aina vaan jankattu joko maahan tai seisomaan jäämistä.

Hessu on kuulemma kauhean innostunut pullasorsista ja variksista ja vaanii niitä vain koko ajan, kun iskä yrittää lenkkeillä sen kanssa. No siinäpä voivat samalla reenata avanssia ja istumaan jäämistä ainaki leikkimielellä. Tiiä sitte, onko siitä mitään hyötyä oikeita lintuja ajatellen.  

Juhannussuunnitelmatki on lyöty lukkoon ja Hessu ilmoitettu Rovaniemen KV:hen ja tietenki nuorten luokkaan yltiöoptimistisesti. En tiiä, pitäisköhän minunki lähteä sitä kannustamaan vastapalvelukseksi, kun se oli viime vuonna niin kiltisti minua tsemppaamassa.  

27.4.07

Hessu kävi Axun kanssa jänkällä purkamassa vähän energioita. Olisko johtunut vetisestä kelistä, Hessun murkkuilusta, kotiin jääneen Empun tulevista juoksuista vai rauhoitusajasta ;-), mutta tällä kertaa pojat keskittyivät enemmän toistensa rökittämiseen kuin lintujen etsiskelyyn. Paljon kuvia riekkumisesta löytyy täältä.  Kesäkuun alussa pojat reissaavat kuitenkin yhdessä Kanakoirakehon irlannisetterijaoksen kesäpäiville Kemijärvelle opettelemaan oikeaa kanakoirailua. Näyttelyrintamalla Hessu on ilmoitettu nyt sitten Siilinjärven ryhmikseen sekä Kanakoirakerhon erkkariin. Täytyy sitä pikkuisen hullu olla, kun noin kaukaa pitää muovinauhan pätkiä käydä hakemassa... Mutta harrastus se on tämäkin ja näkeehän siellä sukulaisia, siis Hessun sukulaisia! ;-)

21.4.07

Tännään kävimmä Haapaveden ryhmiksessä. Pska reissu, mutta tulipa tehtyä. Ehdottomasti tähänastisista näyttelyistä kamalin ikinä. Huhtikuussa ei todellakaan ole hyvä idea järjestää näyttelyä ulos niilläkään leveysasteilla. Siellä oli KYLMÄÄ, märkää ja rapasta. Hessu ja äippä tärisivät kehässä kilpaa. Äippä yrittääki nyt parhaillaan kehittää itelleen kuumetta, keuhkoja polttaa ja yskittää. Hessu sai Anttisen Eevalta sinisen narun. Liian pätkä ja lisäksi löytyi erinäisiä ihan uusiakin pikku vikoja. Suullista arvostelua kuunnellessa luultiin kyllä jo, että keltasen se käteen lykkää, mutta ei sentäs. Jos jotain hyvää pitäisi reissusta keksiä, niin Hessu antoi kyllä tosi nätisti katsoa hampaat ja muutenkin tutkia ittensä, mutta varsinainen poseeraus on kehässä kyllä vielä kaukana siitä, mitä kotona ollaan harjoteltu. Hessun Harrastus-sivulta löytyy taas arvostelu kokonaisuudessaan.

Me ollaan oltu tämä viikko siis Oulussa. Hessu on kokeillut erinäisiä kaupunkilaisharrastuksia kuten pyörän vierellä juoksua, mikä on kohtalaisen vaarallista touhua pyöräilijän kannalta. Ei sovi esim. äipälle, enempi poikien oma laji. Lisäksi se on seisonut pullasorsia, ajoi ne lentoon käskystä ja malttoi istuakin kaiken päätteeksi.  Mie ja äippä olemma tyytyneet puistokävelyihin ja niiden samaisten sorsien ihmettelyyn. Olen joutunu myös vähän kertaamaan toisten koirien ohittelua, kun se tahtoo tuolla mettissä unohtua, miten kaupungissa pitäisi käyttäytyä. Yhesti Hessu päästi minut "vahingossa" pannasta irti, kun iskä oli käyttämässä meitä ulkona. Hyppäsi vaan narun alta sopivasti niin panta luiskahti pään yli. Sitten mie vaan päätin, ettenpä ihan heti annakaan kiinni ja menin yhtä ihan outoa ihmistä moikkaamaan, kun se oli eka saanu oman irlanninsusikoiransa autoon turvaan. Mie nimittäin vähän pelottelin sitä kiusallani, isot on niin herkkiä. ;-) Pahaksi onneksi iskä sai lopulta napattua minut kiinni juuri kun olin sukeltamassa ruusupuskaan. Äippä epäilee, että mulla on juoksut tulossa ku olen niin häijynä.

Seuraavaksi meillä on ohjelmassa minun Oulun näyttely. Muistutan kyllä edelleen enemmän hiirtä kuin corgia, mutta kaitpa siellä pitää käyä, kun on ilmoittauduttu.

15.4.07

Hessu kävi tänään Pessalompolon ryhmänäyttelyssä, sai tulokseksi JUN H:n ja oli näin näyttelyn paras englanninsetteri kokonaisesta kahdesta osanottajasta! ;-D  Sakkoja tuli taas rungon lyhyydestä, mikä vain korostuu, kun Hessu jännittää kehässä ja vetää pyllyä rungon alle. Muutoin kehäesiintyminen sujui tällä kertaa ilman hyppypomppuloikkaa, mistä tuomari sakotti Hessun kanssakilpailijaa ihan eva:lla. Muutoinkaan harmaat ja ruskeat nauhat ei olleet tänään mikään harvinaisuus muissakaan tuomarin arvostelemissa roduissa, joten ei tuosta sinisestä osaa kovin harmissaan olla. Kehuja Hessu sai yllättäen hyvistä etukulmauksista, jotka eivät kuulemma ole nykyään mikään itsestäänselvyys millään rodulla.  Nyt on lisenssi hankittuna kokeita varten ja ensi viikonloppuna sitten Anttisen Eevan mielipidettä kuulemaan. Hessun harrastus-sivulle laitamma taas arvostelun näkyviin.

9.4.07

Pääsiäinen kului aika pitkälti hangilla hiihdellessä. Käväistiin myös Enontekiöllä pikku reissu. Ekana päivänä hiihtelimmä äipän mummolan lähellä olevalla jänkällä. Hessu sai harjoitella hakua, kun oli varmistettu, ettei ainakaan näköetäisyydellä ollut poroja. Siellähän ne on irti pitkin mettiä kesät talvet. Ihan hienosti se taas kulki, mutta lintuja ei näkynyt eikä edes jälkiä, vaikka se oli se viimesyksyinen "varma" paikka. Mie keskityin lähinnä nauttimaan auringosta ja hyvästä seurasta ja kiusasin tietenki Hessua aina kun se eksyi tarpeeksi lähelle.  Tokana päivänä käytiin vähän kauempana jonkun pikku nyppylän juurella, mutta siellä ei hanki kantanut yhtä hyvin, joten ei viittitty kovin kauaa rämpiä.

Kotosalla suunnistimma taas Aakenukselle. Jätimmä auton tien laitaan, hiihtelimmä jänkän yli ja sitten rämmimmä vielä 200 m elämää tiheämmässä risukossa, jotta pääsimmä tunturin juurelle. Hessu löysi matkalla teeriä ja mieki yhen riekon! ;) Ryteiköstä päästyämme päätimmä pitää pienen lepotauon, nautiskella luonnon rauhasta ja maisemista. Äippä keksi, että me voitais Hessun kanssa poseerata siinä tunturin edessä. No, tuumasta toimeen. Meidät käskettiin rinteeseen juoksemaan, iskä räpsii kuvia ja eiköhän neljännessä kuvassa turisti hiihtä siellä meän takana! Synkimmässä korvessa tekemällä tehty hiihtolatu niinkö niitä ei Levillä olis jo ihan tarpeeksi! Eikä se suinkaan ollu ainoa turisti, joka siellä lykki. Rysä mikä rysä. 

Minut on ilmoitettu Oulun äitienpäivänäyttelyyn. Käymmä siellä moikkailemassa sukulaiset, kun se on viiminen Oulun näyttely, joka on meille vielä "kotinäyttely". Oulun koti nimittäin lakkautetaan toukokuun lopussa ja iskäkin muuttaa sitten täysipäiväisesti tänne pohjoiseen.

1.4.07

Tällä viikolla me ollaanki keritty tehä vaikka mitä. Keskiviikkoiltana Hessu kävi Axun kanssa heittämässä jänkällä lenkin ja niistä kyllä tulisi oikein soma parivaljakko. Kumpikin keskittyi omiin hommiinsa ja riekkoihinkin törmäiltiin useampia kertoja. No, kyllähän niillä pientä aavistusta linnuista oli, ettei se pelkäksi törmäilyksi menny. Mutta kun nuo omistajat on vielä vähän raakileita, niin tekevät parhaansa, etteivät saa koiria toimimaan. ;-D

Äippä pääsi eilen kaupunkiin ostoksille ja se oli tainnu tyhjentää koko Lemmikin valinnan. Hessu sai tuliaisiksi huskyvaljaat ja minua varten oli hankittu hiihtovyö ja muuta sälää. Illalla pääsimmäki heti koittamaan koirahiihtoa entisellä kokoonpanolla, mie äipän parina ja Hessu iskän. Gepsin mukaan Hessun joukkue kulki välissä lähes 30 km/h, mutta mulla alkoi vähä kyllästyttää koko homma aika heti. Onhan se vähän kohtuutonta, että tämän kokonen kaveri pistetään kiskomaan raavasta akkaa perässään. Niinpä päätin soveltaa hihnakävelytekniikkaa ja pitää hiihtonarun löysällä. Aika pian sain sitten äipänkin kyllästymään ja me päästiin Hessun kanssa kuormajuhtan hommista omiin puuhiin. Hanki oli tosi kova ja jänkällä pääsi ihan vapaasti liikkumaan. Hessu teki melko hyvän näköistä kuviota, mutta lintuja ei nähty sillä reissulla ollenkaan. Sen sijaan Heesu keksi, että moottorikelkkoja olisi kiva ajattaa! Iskä sai kertoa melko kuuluvalla äänellä, mitä mieltä oli asiasta, ennenko saatiin poika pysymään paikoillaan.

Tänään me käytiin sitten koirakerhon harjoituksissa. Hessu harjoitteli näyttelyjuttuja ja mie kävin testaamassa toko-liikkeitä häiriön keskellä. Meillä meni oikeastaan ihan hyvin ottaen huomioon, että viiminen vuosi ollaan vietetty melko tiukasti tuolla metsän keskellä. 

Koulun jälkeen Hessu joutui ihan ihme toiminnan uhriksi. Sille nimittäin kertyy ihan uskomatonta tahtia hammaskiveä, vaikka se syö luita ruuakseen ja Plaque offikin on käytössä. Niinpä äippä sitten raaputteli siltä hammaskivet iskän nostellessa huulia. Sisäpintoja ei kyllä saatu kotikonstein putsattua ainakaan vielä, mutta ehkä pienellä totuttelulla sekin joskus onnistuu. ;-) Nyt pitäis kuitenkin opetella hammaspesu, joka on Hessusta kyllä paljon inhempaa hommaa kuin tuo raaputus.   

27.3.07

Onpa ollu ihan mahtavat kelit viime päivinä! Hanki vielä antaa odotella itteänsä, mutta kunhan vähän pakastuu, niin eiköhän se rupea kantamaan. Hessu sai lauantaina aikaiseksi oikein hienon seisonnan. Kävelimmä mettässä kelkan jälkeä kaikkia taiteen sääntöjä vastaan myötätuuleen. Hessu juoksi muiden edellä tapansa mukaan ja käännähti täydestä vauhdista vasemmalle ja jämähti pää kyyryssä siihen. Pahaksi onneksi teeriparvi lähti lähes samantien lentoon, Heesu haukun kanssa perään ja pitkästi... Parin minuutin päästä se sitten kömpi takaisin jäljelle. Kohtapa edestä karkottui taas uusi parvi, mutta tällä kertaa se ei sitten viittiny enää kovin pitkästi niitä saatella ja tuli jopa vihellyksestä takaisin. Pikkulinnut ei kiinnostanu enää loppureissusta yhtään, mikä on tietenkin vallan positiivista. Kun sitten päästiin autolla kotipihalle, iskällä oli täysi työ saada Heesu auton perästä sisälle. Se oli muka niin väsyny, että heittäytyi aivan täysin jalattomaksi lötköksi ja olisi jäänyt autoon nukkumaan. Niinpä se oli pakko kantaa sisälle. Osansa asiassa teki varmaan sekin, että Hessun jalkoväli muistutti lumilyhtyä, täynnä erikokoisia lumipaukkuja umpisessa laukkomisen jäljiltä. Suihku piristi kummasti. ;-) 

Eilen harjoiteltiin pitkästä aikaa taas hihnalenkkeilyä. Hessulle on tilattu semmoinen joustava pala pannan ja hihnan väliin, jonka tarkoituksena on helpottaa koiran hihnakävelyn oppimista. Ja ihme kyllä, ilmeisesti se toimii tai ainakin Hessu eilen käveli alkurevittelyjen jälkeen suurimman osan lenkistä löysällä hihnalla.  

17.3.07

Eilen kävimmä kokeilemassa koirahiihtoa. Iskä valitsi näin alkuun pienen kevyen lenkin Aakenustunturin rinnettä ylös. No, olihan sieltä pitkä lasku sitten takaisin. Mie olin äipän pari ja Hessu iskän. Olipa se hauskaa, kun sai kiskoa ihan luvan kanssa ja pääsi hirmu nopeaa! Siis tasamaalla... Ylös me ei koirahiihdetty, vaan mie sain juosta kaikkia lakeja ja asetuksia vastaan irrallaan sillä välin, kun äippä tuskaili suksiensa kanssa. Hessulla ei ole vielä valjaita, niin se joutui pääasiassa harjoittelemaan vain hiihtäjän vieressä kulkemista. Sehän on ihan hyvä osata, jos meinaa tunturissa liikkua keväthangilla. Jos tänä vuonna edes kunnon hankia tulee, pahalta näyttää.

Illalla Hessu kävi vielä harjoittelemassa näyttelyjuttuja irlanninsetteri Axun kanssa. Hessun näyttely-turnee jatkuu Pessalompolon jälkeen heti seuraavana viikonloppuna Haapavedellä. Harjoittelujen lomassa ne piti  tietenkin myös kiihytyskisat jänkällä ja hyvin kulki. Kuviakin otettiin, mutta valoa oli niin vähän, ettei kamera pysynyt alkuunkaan poikien mukana: Kisa, Varjoakin nopeampi, Pojat tauolla.

Heesun merkkailut eivät sitten rajoittuneet vain kyläpaikkoihin, vaan parin päivän Oulun reissun jälkeen piti ihan kotisohvaankin tirskauttaa. Niinpä Heesu sai jalkaansa "mieshousut", jotka saivat sen muistuttamaan erehdyttävästi nyrkkeilyn höyhensarjalaista. Onneksi homma näyttää rajoittuneen siihen ensimmäiseen iltaan ja nyt Hessu liikuskelee taas ihan naturellina.

4.3.07

Hessu on nyt ilmoitettu Ylitornion Pessalompolon ryhmänäyttelyyn, joka on ensi kuussa. Sen kyllä kannattaisi alkaa harjoitella vähän etukäteen, ettei menis ihan yhtä hulluksi kuin viime kerralla. Äippähän oli aivan henkihieverissä sen kanssa, kun piti aina vain ottaa uusiksi ja ne joutu juoksemaan vaikka kuin monesti ees takasin ennen kuin onnistui.  Mie en vielä ole oikein päättänyt, koska lähen metsästämään sitä harmaata narua. Ehkä sitten toukokuussa Oulusta, kun siellä on Hessulle niin kehno tuomari, ettei se ainakaan aio sinne lähteä. Mulle siellä olisi joku virolainen täti. Mie en ookkaan kuin kerran käynyt ulkomaalaisella tuomarilla ja silloin olin vielä ihan vauva.

25.2.07

Tällä viikolla Hessu kävi hakemassa tehosterokotuksia, mutta ei saanut kuin rabieksen. Nelosrokotus täytyy hakea sitten vielä erikseen kesemmällä, että saadaan menemään kaksinkertaiset rokotusmaksut.  Älkää edes kysykö...

Riekkoja on näkynyt lenkeillä ilahduttavasti, vaikkei niitä nyt olla niin varsinaisesti kaipailtukaan, kun iskä on ollut Oulussa ja äippä vaan koittanut vähän käydä väsyttämässä meitä. Välillä on törmäilty sattumalta ja välillä ihan Hessun nenän avulla.  Lintujen myötä Heesulla tahtoo kadota korvat ja sitten katoaa koko koira ja välillä tuntuu, että saako sitä mettästä mukaan ollenkaan. Onneksi tuota lunta tuli taas viikonloppuna lisää, meinasi vanhat alkaa jo liiaksi kannattelemaan. No, ihan normaalia 1-vuotiaan pojankoltiaisen touhuiluahan tuo on, mutta voisi se vähän kuunnellakin. Edes välillä. Lisäksi Heesu on hoksinut merkkailun jalon taidon ja kohdistanut tällä viikolla kultaisen suihkunsa useampaankin "mummolan" huonekaluun. Se tekee sen salaa ja hyvin nopeasti. Jalo taito ei ole vielä täysin hallinnassa ja useinmiten suihku osuu Heesun omaan etujalkaan. Taitolaji tämäkin ja vaatii harjoitusta.

17.2.07

Tänään käytiin Lohinivan mummolassa ilahduttamassa Noitua, Tinttiä ja Viliä. Hessu harjoitteli taas olemaan välittämättä poroista. Yhdesti porot joutuivat antamaan sille vähän vauhtia, mutta sittenpä se taas jaksoin kuunnella iskän neuvoja ja jätti porot rauhaan. Mie osasin olla tosi nätisti ja kiusasin vain Noitua poroista välittämättä. Vaikka eipä minusta niille kovin suurta uhkaa olisikaan.

Poroharjoitusten jälkeen käytiin hiihtelemässä 1,5 tunnin lenkki, jonka Hessu vietti suurimmaksi osaksi omilla reissuillaan, vaikka kävi se toki välillä tarkastamassa, missä me kuljettiin. Löytyi todistettavasti yksi koppelokin, mutta muista seikkailuistaan Hessu ei paljon meille kertoillut.

Aiemmin tällä viikolla Hessu toimi sankarikoirana, kun löysi äipän jäälle pudottaman ajokortin ja toi sen vielä hienosti takaisin äipälle!  Jälkeenpäin äippä paljasti, että oli ihan vaan hetken aikaa epäillyt, josko Hessu kiikuttaisikin kortin toiselle puolen jokea. Ihan niinku Hessu olis niin tyhmä, onhan se sentään minun pikkuveli!

11.2.07

Ihanat auringonpaisteet on ollu koko viikonlopun ja me ollaan taas koluttu tuolla pitkin mettiä ja jänkkiä. Hessu on saanut pari lyhyttä seisontaakin aikaiseksi. Ekalla kerralla pölähti riekko muutaman metrin päästä lentoon, kun mie ja iskä lähestyttiin paikkaa. Hessu lähti tietty perään, kun ei ole nuo toimintamallit vielä aiiivan selvät, mutta eipä se pitkästi viittiny kun maavara otti umpisessa vastaan. Toisella kertaa me oltiin aika kaukana eikä ehitty näkemään, että mitä se seisoi, mutta kovasti sillä kohtaa oli ainakin linnun jälkiä. Ties vaikka siitä joskus saatais lintukoira!

6.2.07

Jokohan tämän uskaltaa julkistaa...no, antaa mennä. Minun luustokuvaukset on nyt arvottu eli huolellisesti ja ammattitaidolla arvioitu ;) Kennelliitossa ja tuloksena lonkat B/B ja kyynärät 0/0 eli molemmat päät terveet! Äippä voi huokaista helpotuksesta, kun ei ole barfilla minua ainakaan pilalle syöttänyt.

Hessusta kamikaze-setterilapsesta mainittakoon, että hää jatkaa valitsemallaan elektroniikkafetissilinjalla. Iskä heräsi tänään klo 11 ja ihmetteli, miksei puhelin ole herättänyt. Puhelin oli myös mystisesti kadonnut yöpöydältä. Pahat aavistukset varmistuivat todeksi, kun kännykän akku löytyi kiehuvan kuumana maton päältä. Heesu oli purrut sen ilmeisesti oikosulkuun. Onneksi ei ollut nielaissut. Itse puhelin säästyi pahimmilta vaurioilta, mitä nyt yksi reuna etupanelista on entinen, mutta uuden akun myötä se kuitenkin vielä toimii. Viime viikkoisilla tempauksillaan Hessu alkaa olla vähintään tasoissa äipän edesmenneen cardiherra Väiskin kanssa tuhotilastoissa, vaikka Väiski jatkoi "pentuvaihettaan" 3-vuotiaaksi asti.

Tänään nähtiin autosta pitkästä aikaa riekkoparvi tuossa läheisen jänkän reunassa, kun oltiin menossa mettään lenkille. Innoissaan päästettiin Hessu hakemaan lintuja, mutta ikävä kyllä lunta on aivan liikaa eikä edes pitkäkoipi päässyt umpihangessa mihinkään. Hankikelejä odotellessa...

3.2.07

Tänään me ollaan vietetty tripla-synttäreitä. Minun synttärit oli jo keskiviikkona, iskän on tänään ja Hessullaki reilun viikon päästä. Miehän olen nyt jo täysi-ikäinen eli 2-vuotias! Iskä on niin vanha, ettei sitä edes voi ymmärtää, mutta Hessu täyttää sitten 12. päivä 1 vuotta. Se on vielä tosi nuori ja lapsellinen eikä se taida saavuttaa täysi-ikäisen titteliä vielä ihan seuraavanakaan vuotena. Pojathan on tyttöjä kehityksessä jäljessä aina, iästä riippumatta. 

Mutta siis niihin meidän synttärijuhliin. Kakun syönnin jälkeen me  käytiin Totovaarassa ulkoilemassa. Siellä oli tosi paljon lunta, mutta kelkanjälkeä pitkin oli ihan hyvä kävellä. Hessu ei tosin uskonut, että umpihangessa ei ole yhtä helppoa ja meinasi lähteä tavalliseen tapaansa tekemään omia mutkia. Äippä askarteli pienen sarjakuvan meidän touhuista.

30.1.07

Heesulla tuli vähän aika pitkäksi Oulun kotona, kun iskä oli koulussa ja se päätti päivitellä sivuja aikansa kuluksi. Homma ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertainen kuin se ajatteli. Modeemi, jolla Heesu yritti päästä nettiin, olikin kiinnitetty pahaksi onneksi johdoilla tietokoneeseen ja tästä harmistuneena Heesu päätti sitten pistellä langattoman näppiksen ja hiiren palasiksi. Heesu on tiettävästi ainakin kerran aikaisemminkin seikkaillut tietokoneiden maailmassa. Silloin äipän kannettavasta lähti (onneksi vain) yksi näppäin. Ensi viikonloppuna me matkaamma täältä kaupungin humusta takaisin Kittilään äipän tykö, missä vietämmä kuulemma loppu kevään, kertoi iskä.

26.1.07

Eilen kävin Corgiseuran järjestämässä joukkotarkastuksessa Oulun Akuutissa ja minulta tarkastettiin polvet, kyynärät ja lonkat. Polvet olivat 0/0 eli terveet. Röntgenkuvat lähetettiin vielä Kennelliittoon arvottaviksi, mutta sekä kyynärät että lonkat olivat oman eläinlääkärin mukaan ihan hyvännäköiset, mikä ei lonkkien suhteen ole corgeilla mikään itsestään selvyys. Mutta odotellaanpa sitten vielä ne viralliset tulokset. Pistämmä tuonne minun omalle sivulle vielä kasvattajani Jossun röntgenkuvista ottamiin kuviin linkit, niin voitta käydä itse siellä tarkkailemassa, miltä ne näyttivät. Mie olin niin reipas, että karkasin heräämöhuoneesta odotusaulaan jo siinä vaiheessa, kun lääkäri esitteli kuvia äipälle, iskälle ja Jossulle. Vastaanoton täti oli kans aika hyvä, kun se otti meidän osoitteen ylös ja sitten kysyi varovasti, että ollaanko me vasta ajettu sinne Kittilästä. Kun äippä sitten paljasti, että meillä on Oulussakin koti, niin täti huokaisi helpotuksesta, että hän miettikin ettei kai kukaan hullu lähe noin kaukaa... ;-D

Hessu the alatisairas on nyt ripulissa eikä suostu syömäänkään (tai siivet maistuisi, mutta mössö ei). Juomaan saatiin se tänä aamuna ja ihan virkeäkin se kuitenkin on, että ei nyt vielä eläinlääkäriin taas olla juoksemassa. Äippä epäilee, ettei Hessu eilisen lenkin jälkeen muistanut juoda tarpeeksi, kun oli tuo minun kuvausreissu melkein heti ja se on päässy sitte vähän kuivumaan. Tai sitten se on syönyt ulkoa jotain kökköä. On ne jo vähän harkinneet Hessun siirtämistä nappularuuallekin, kun sillä tuntuu aika useasti olevan jotain outoja iho- tai mahajuttuja. Epäilevät, että jos se ei saakkaan kaikkea tarvitsemaansa samoista pöperöistä kuin mie, kun on niin energinen tapaus. Tarvittava ruokamäärä sillä on aivan hirmuinen barfilla: siipiä menee 10-12 kpl päivässä ja sitten lisäksi mössöä täysi kupillinen, josta paljasta naudan/sian läskiäkin saa olla melkonen määrä. Tuntuisi, että mahakinhan sillä venyy ihan älyttömän kokoiseksi. Mutta eipä ne nappulatkaan välttämättä mikään oikotie onneen ole.

15.1.07

Hessu sai tänään hieman teho-opetusta porovapauteen. Se onnistui jotenkin katkaisemaan nahkaisen "monitoimihihnansa" Lohinivan mummolan pihalla, ilmeisesti yksi metallirinkuloista oli jostakin syystä auennut. Yllättävän vapauden koittaessa Hessu rynnisti tietenkin suoraapäätä pellolle, jossa oli muutama ajoporo narun päässä kiinni. Hessun suureksi ihmetykseksi porot eivät lähteneetkään normaaliin tapaan karkuun vaan tulivat päinvastoin sitä vastaan ja näyttelivät porokielellä keskisormea, että tänne vaan niin koparasta tulee. Hessu katsoi parhaaksi pysähtyä noin kolmen metrin päähän ja yrittää vielä saada elukoita haukkumalla liikkeelle, mutta eihän ne mihinkään lähteneet. Siinä vaiheessa iskän karjuntakin alkoi tavoittaa pikku Heesun aivotoiminnan ja se päätti kiltisti poistua takavasemmalle eli iskän luo.  Sitten harjoteltiin vielä hihnassa rauhallista porojen lähellä oleskelua ja porot unohtuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun paikalle porhalsi Heesun ihan ikiomaa riistaa eli pikkulintuja.

Kohtapa se sitten hoksasikin kauempana olevan oudon karvapallon ja otti oikein hienon seisonnan. Iskä antoi huvikseen "aja"-käskyn ja Heesu ryntäsi iloisesti palloa kohti, mutta pallopa sanoikin vain "krääk" eikä liikkunut mihinkään. Onneksi Hessu oli hihnassa ja iskä sai sen pysäytettyä viime hetkellä ennen kuin karvapallo olisi kadonnut sen kitusiin. Tarina ei kerro, mikä se karvapallo loppujen lopuksi oli. Todennäköisimmin vihainen kuukkeli, joka pörhisteli reilun -20 asteen pakkasessa ja puollusti suurta saalistaan eli porojen teurasjätteitä.

6.1.07

Loppiainen vietettiin Kajaanissa. Mie kävin pitkästä aikaa näyttelykehässä ja menestys oli jälleen surkeaa. Tulokset voi lukea harrastussivultani. Mutta olipa siinä reissussa jotain hyvääkin: käyttäydyin niin nätisti, että äippä ja iskä luuli minun olevan kipeänä ja lisäksi esittäjä Hannalle oli sanottu, että "koittaa" saada koiran syömään paremmin ja niinpä minun annoskokoja on nyt luvattu nostaa ainakin hetkellisesti! :) Ongelma ei suinkaan ole ollut se, ettenkö mie haluaisi syödä vaan se, että äipän mielestä mie olen ollut ihan sopivassa lihassa. Kesällä myös todettiin, että kun mulle tuli vähän enemmän rasvaa kyljen päälle, niin en jaksanut muun lauman mukana tuolla retkillä.  Mutta eipä se näin talvella haittaa, jos vähän pulleammassakin kunnossa on.  

Näyttelyiden jälkeen Hessu pääsi käymään kasvattajansa tykönä moikkailemassa Hemppa-siskoa ja Hulda-emoa. Se sai mukaansa myös pakastetun linnun, jolla alkaa nyt harjoittelemaan noutoa.  

31.12.06

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Menneet kuulumiset siirretty Arkistojen kätköihin, joihin linkit vasemmalla. Tältä sivulta löytyy jatkossa taas ensi vuoden kujeilut.