Eepin palikat tutkittu

Sunnuntai 4.7.2010 klo 1:00

1,5 vuorokautta lepoa Pallas-Hetta-vaelluksen jälkeen ja Eepi pieni raahattiin heti Rovaniemelle luonnetestiin. Unet näytti riittävän ihan hyvin ja testitulos ei paljoa yllättänyt. Kyllä reilussa 5 vuodessa oppii jo koiransa tuntemaan.

Eepi on luonteensa puolesta täydellinen seurakoiran rooliinsa ja arkielämä on sen kanssa kohtuu helppoa. Ainoat yllätykset olivat taisteluhalu, joka jäi pieneksi (-1). Eepi tykkää ihan hirveästi leikkiä vetoleikkejä, mutta testin muitten osa-aluieitten perusteella tuomarit tutkivat, ettei sillä loppuviimeksi silti tuon enempää tarvetta taisteluille ole. Toinen yllätys oli tempperamentti, jota kuvittelin olevan vähintään erittäin vilkkaan tai häiritsevän vilkkaan väliltä. :D Se jäi kuitenkin "kohtuullisen vilkkaaksi" (+2). Myös laukauspelottomuus, josta tuli ++ laukauskokematon, oli vähän yllätys. Eepi reagoi jonkun verran ampumiseen ja ilotulituksia ja ukkostakin toisinaan se kuuntelee mieluummin sohvan alta, vaikkakaan ei mihinkään paniikkiin ole joutunut, mutta  arvelin sen menevän miinukselle. Tuomarien mielestä se kuitenkin vain hämmästeli outoa ääntä. Täytyy vissiin alkaa pudottelemaan pojille enempi lintuja. ;P

Pekka kuvasi pimeää huonetta lukuunottamatta testin. Alla linkit pätkiin:

Luoksepäästävyys, kelkka, puollustus:

http://www.youtube.com/watch?v=I1dhZQPPrDU

Haalari ja tynnyri:

http://www.youtube.com/watch?v=1XG8kbuktoY

Terävyys ja laukaukset:

http://www.youtube.com/watch?v=Hs3IFygsNFU

 

Ja lopuksi ne pisteet osa-alueittain:

I Toimintakyky: +1 kohtuullinen (kerroin 15)

II Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (kerroin 1)

III Puollustushalu: +1 Pieni (kerroin 1)

IV Taisteluhalu: -1 Pieni (kerroin 10)

V Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton (kerroin 35)

VI Tempperamentti: +2 Kohtuullisen vilkas (kerroin 15)

VII Kovuus: +1 Hieman pehmeä (kerroin 8)

VIII Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (kerroin 15)

Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon

Loppupisteet: +125

Testaajina: Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto

 

Eli osa-alue pisteet kovuutta ja laukauspelottomuutta lukuunottamatta Hessun kanssa identtiset.

Vaellusta

Sunnuntai 4.7.2010 klo 0:29

Maanataina 28.6.2010 starttasimma puolenpäivän maissa Pallaksen päästä kohti Hettaa koko konkkaronkka ja seuraan liittyivät myös cardipojat Veltto ja Vätys kera omistajansa Annen. Matka oli kokonaisuudessaan 55 km ja meiltä meni talsimiseen melko tasan 3 vuorokautta eli torstaina puolen päivän maissa olimma autoilla Hetan päässä. Jonkun verran herätti kiinnostusta 3 ihmisen ja 5 koiran seurue. Ei vissiin ihan tavallisin kokoonpano tuolla reitillä. :D

Kansallispuistossa kun oltiin, niin koirat pidettiin kuuliaisesti kytkettyinä koko reissun ajan. Yöt nukuttiin suosiolla teltoissa, koska arvatenkin autiotupiin olisi yhtä aikaa sattunut aina vähintään 1 "allerginen" eikä me välttämättä oltaisi kaikkine poikinemme mahtuneet omallakaan porukalla samaan tupaan. Eka yö meni meidän koirilta vähän telttaan totutellessa, mutta viimeistään kolmantena iltana kaikki kolme olivat oppineet, että teltta on paras suoja mäkäriltä eikä toivoakaan, että olisivat pysytelleet eteisen puolella siihen saakka, että sai omat kamppeet leviteltyä paikalleen. Perimmäiseen nurkkaan pyrkivät kuorsaamaan samassa kun ovi aukesi.

Hessulla ja Fonziella oli yhteinen rinkka, jossa kantoivat omiensa lisäksi myös Eepin ruuat. Tai no Hessuhan sitä pääasiassa kantoi, kun Fonzielle tuli hieman huono olo sinkoillessaan muutaman tunnin omalla kantovuorolla rinkkaselässä pikkulintujen perään hautovan kuumalla kelillä. Ei sitten viitsitty sillä sen jälkeen rinkkaa kannattaa. Pikku-ukko toipui äkillisestä väsymyksestään lähes yhtä äkillisesti vedellä ja Nutriplus-geelillä, jota ilman ei kyllä lähetä jatkossakaan ikinä mihinkään. Noin 20 min kuluttua hyytymisestä se oli taas oma itsensä. Aivan korvaamaton kapistus, suosittelen!

Kuvia reissusta löytyy pitkästä aikaa Kuvagalleriasta.

 

Käytiin ihan ERIKOISnäyttelyssä

Tiistai 22.6.2010 klo 10:04

Tämän kesäinen lomareissu suuntautui kanakoirien ERIKOISnäyttelyyn Lapualle. Erikoisnäyttelyä edeltävän yön majailimma Vaasassa ja seuraavan sitten vuorostaan Kuopiossa (koska ei oltu siellä koskaan ennen käyty niin päätettiin sitten samalla käydä), joten kilometrejä kertyi ihan riittävästi. Näyttelyssä meni aivan ERIKOISEN hyvin. Viimeinkin tuomari, joka ymmärsi hyvän päälle. ;) Hessu sai vaaleanpunaisen nauhan, oli avoimenluokan kakkonen ja parasuros-kehässä kolmas. Arvostelu vapaasti suomennettuna löytyy Hessun harrastus-sivulta. Tuomari moitti vain esittäjää, koirasta ei löytynyt mainittavaa vikaa. Tähän onkin hyvä lopettaa tämänvuotinen turnee ja alkaa keskittyä noutoharjotuksiin. Hessu on onnistunut jo useamman kerran tuomaan viimesyksyisen pakkaslinnun kotipihan metiköstä, jotenka ei pöllömmällä mallilla sekään homma ole.

Eepi pieni sai peruutuspaikan Rovaniemen luonnetestistä, joka järjestetään heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Sinne siis.

Sitä ennen suuntaamma koko konkkaronkka Pallas-Hetta-vaellukselle juhannuksen jälkeisellä viikolla. Saa nähä, mitenkä nukuttaa teltassa kolmen haisevan karvakasan keskellä ja kuinka pitkät käet mulla palatessa on, kun Fonzieta taluttelen hihnassa 55km mettänelikoitten keskellä. :P

Taas käytiin näyttelyssä

Perjantai 4.6.2010 klo 13:41

Tämähän alkaa mennä jo ihan hurjaksi, taas me käytiin näyttelyssä. Tällä kertaa Rovaniemellä Louhion Raimon tykönä. Hessu oli kutistunut (=lyhentynyt) edelliskerroista merkittävästi ja sai nyt sitten siitä syystä Louhiolta AVO H:n, vaikka muilta osin arvostelu oli kyllä pelkästään positiivinen. Titteleitä kuitenkin sateli sukuun ja Mako-iskää voi tituleerata nykyään kaiken muun lisäksi myös Suomen ja Ruotsin muotovalioksi. Kyllä alkaa nyt olla semmoset määrät kirjainlyhenteitä suvussa, että täytyyhän niitä kohta meän Ronsulleki alkaa periytyä. :)

 

Fonzien jalan arvoitusta on ratkottu parinkin eri eläinlääkärin voimin. Pellon setä arveli, että ei mitään vakavaa, emäntä on vain turhan tarkkasilmäinen ja löytää koirastaan vikoja, joita useimmat omistajat eivät olisi edes havainneet. Voipi pitää paikkansa, mutta kun joutuu työkseen päivät pitkät tsuumailemaan millin kokoisia muutoksia, niin vähemmästäkin sitä harjaantuu. :D Kaiken varalta kävimmä vielä kuitenkin Oulun reissulla Akuutissa otattamassa ohutneulanäytteen patista. Patti oli tuolloin taas pienenemään päin ja näyte sisälsi pelkästään verisoluja, mikä oli hyvä merkki. Luultavasti trauman seurauksena tulehtunut nivelen limapussi tms, mutta sielläkin patin katoaminen ja uudelleen turpoaminen ihmetyttivät. Näytteen ottanut eläinlääkäri halusi kuitenkin, että otetaan uusi näyte, jos patti alkaa vielä uudestaan turvota. Tällä hetkellä tuosta käynnistä on kuukauden päivät aikaa eikä turpoamista ole tapahtunut, joten hyvältä näyttää.

Me kävimmä näyttelyissä

Lauantai 17.4.2010 klo 23:33

Kävimmä tänään vasiten verestämässä vanhoja muistoja, suorastaan kääntämässä veistä haavassa, Pessalompolon ryhmänäyttelyssä. Sama paikka ja sama tuomari kuin Hessun toiseksi ensimmäisessä näyttelyssä kolme vuotta sitten. Tulos oli myös sama H, eikä arvostelussakaan ollut mainittavia muutoksia. Pakko uskoa, että tuomarin linja siis pitää. ;)

Fonzielle on ilmestynyt outo isohkon viinirypäleen kokoinen ja muotoinen patti vasemman takajalan kintereen etupuolelle. Se ilmestyi ensimmäisen kerran pitkänä perjantaina, alkoi kutistua keskiviikkona ja hävisi pikkuhiljaa lauantaihin mennessä, ilmestyäkseen taas seuraavana keskiviikkona takaisin. Pellon setäkin on ihmeissään juuri tuon ajoittaisen katoamisen vuoksi. Nyt kokeillaan Mobilaattia ja seurataan viikonlopun yli. Fonzie ei mitenkään onnu jalkaa, ei nuole sitä, rapsuttelee sillä itseään ja pissaileekin sen varassa. Aluksi patin arveltiin olevan verenpurkauma jonkin kolautuksen seurauksena, mutta miksi se sitten tuli takaisin. Toki Fonzie kolautti taas itsensä tiistaina paetessaan takapihalta jotain mörköä (susi havainto tehtiin samaisella viikolla tuossa meidän lähistöllä), mutta olisiko niin hullu tuuri, että kolautti taas saman jalan ja samasta kohtaa? Laskelmieni mukaan patin pitäisi alkaa kutistua taas maanantaina.

 

Parempia ilmoja

Maanantai 8.3.2010 klo 16:28

No nyt on päästy jo vähän ulkoilemaankin. Fonzien kanssa löydettiin viikonloppuna uudelta kotijänkältä kyllä jonkin verran riekkojen jälkiä ja kieppejä taas, mutta ei lintuja. Enemmälti jälkiä näkyi sitten ihan tuossa maantien varressa, kun kävin Eepin kanssa muistelemassa, miten hihnassa kuljetaan. Arvatenkin ovat hoksanneet, ettei koiria treenailla ihan pääteiden varressa. ;P Hanki kantaa paikoitellen suksia ja koiraa, mutta paikoin mennään vieläkin pohjia myöten.

Eepin kanssa olemma tyrkyttäytyneet useampaankin kevään-kesän aikana pidettävään luonnetestiin. Olis mukava saaha siitäkin vähän mustaa valkoselle, vaikkei mitään "huippupisteitä" varmasti oltais kahmimassa. Testeihin on kuitenkin aina etusijalla joko joku tietty rotu tai sitten kerhon jäsenet, joten me saahan tietää vasta ilmoittautumisajan päätyttyä, päästäänkö mihinkään. Eepillä alkaa iän puolesta olla jo vähän kiire noihin karkeloihin.

Hessulle on suunniteltu tälle vuodelle ihan kauhee näyttelyturnee, kun viime vuonna ei ehitty raksahommien takia käymään missään. Vanhetessa olemma kuitenki sen verran viisastuneet/ laiskuneet, että ainoa vähän pitempi reissu tehdään tänä vuonna vain erkkariin. Muut kohteet on Oulun yläpuolella.

Fonzien kanssa ei sattuneesta syystä ole nyt hirveästi suunnitelmia, mutta kuultiimpa semmoisia huhuja ettei tuo pallipuolisuus ehkä tulevaisuudessa ole enää este harrastustoiminnalle. Se ois kyllä hyvä ja ihan järkeväkin muutos nykyisiin sääntöihin. Kyllähän ne koe-/ näyttelykäynnit kuitenkin antavat muilta osin virallista tietoa ko. yksilöstä, vaikkei sitä itseään jalostukseen voikaan käyttää.

Sitten vähän kuvia sieltä meän uudelta kotijänkältä.

Fonzie on oppinut keventämään hangella:

Tämmösiä me löydettiin (pikku ukko ei kuvassa seiso tyhyjää kieppiä, vaikka siltä saattaisi tottumattomasta näyttää ;)): 

 Hyvin se kantaa aina välillä:

 

 Vähän maisemia samalta reissulta. Kätkä- ja Levi-tunturit:

  

  

 

 

Pakkaspäivän huvituksia

Lauantai 20.2.2010 klo 20:56

Mittari huitelee edelleen -30 molemmin puolin, joten opeteltiin vuoden tauon jälkeen uudestaan näyttelyasentoon tälläytymistä. Jos tässä kevään aikana Hessun kanssa jonnekin suunnattaisiin. Kuviakin räpsittiin ja molemmista pojista on albumissa nyt vuosittaiset poseerauskuvat. Hessu 4v ja Fonzie 2v.

Niitäpä tuli sitten samoin tein arvosteltua. Hessun etupää on löysä, kaula lyhyt ja risti jyrkkä, mutta muuten se on ihan kohtuullisen näköinen setteriherra, vaikkei kuvaushetkellä missään teräkunnossa olekaan. Käytön kannalta vaikeuksia saattaa aiheuttaa ajanmittaan juuri jyrkkä risti, löysä etupää ja hieman raskas rakenne.

Fonziellakin on melko luisu perä ja kuvassa olkavarsi on suora, mutta johtuu ainakin osittain ylös kurkottelusta. Se on aivan liian pienikokoinen rotumääritelmään verrattuna, mutta minusta kuitenkin sopusuhtainen ja jäntevä sylisetteri enkä usko, että sen rakenteessa on käytön kannalta muuta puutetta/ heikkoutta kuin pienuuden aiheuttamat rajoitteet.

Hessun etujalka vaikuttaa nyt paremmalta, vaikka uskaltauduinkin sitä vähän hieromaankin. Tarkistin vanhoja blogikirjoituksia ja samaa koipeahan se on oireillut, minkä poroaitaan aikoinaan loukkasi. Toivottavasti se kuitenkin paranee nyt kunnolla eikä ala vaivata sitten kun päästään taas hiihtelemään.

Lunta ja pakkasta

Torstai 18.2.2010 klo 18:12

Tänä talvena niitä on riittäny, lunta ja pakkasta. Sulempina keleinä ollaan jatkettu tutustelua uuden kodin ympäristön jänkätarjontaan hiihtelyn merkeissä. Koirat ovat vielä raksa-ajan jäljiltä vähemmän teräkunnossa, joten 80-90cm uppolumi on ollut niille jokseenkin hankala vastus. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. ;) Viime viikonloppuna löydettiin todennäköisesti kohtuullisen kokoisen (tai sitten kovasti aktiivisen) riekkoseurakunnan kinkeripaikka ihan tuosta koiran kahlaaman päästä. Oli nimittäin jälkiä jokseenkin runsaasti näille leveysasteille. Mutta itte elikot olivat taas jo vaihtaneet paikkaa toisaalle. Heesu sai kuitenkin kummasti lisäpotkua hangessa uimiselle, joten jottain hajua oli vielä jäljellä. Jospa ne tässä joku päivä päästäisiin yllättämään, kunhan kelit taas lauhtuvat inhimillisemmille pakkaslukemille.

Hessu on ontunut liikkeelle lähtiessään oikeaa etujalkaansa viikon verran. Se kyllä vetristyy jo muutamalla askeleella eikä hidasta menoa ulkosalla, joten taidamma vielä vähän aikaa seurailla ennen kuin rynnätään lihottamaan Pellon setän lompakkoa. Äipän hieronta/ venyttely-yritelmät vain pahensivat linkausta, joten olen antanu sen venytellä ihan itekseen. Luultavastihan se on jotain lihasperäistä, mutta väkisinkin tulee mieleen toissa syksyinen törmäys vanhan poroaidan kanssa, kun Hessun jalka turposi ja meni kokonaan mustaksi. Voisko siitä olla jäänyt jotain vikaa johonkin niveleen, mikä alkaisi oireilla vasta näinkin pitkän ajan päästä?

Uusi vuosi ja uusi koti

Lauantai 30.1.2010 klo 20:58

Me ollaan muutettu, viimeinkin. Jospa sitä tulisi tätäkin blogia nyt päiviteltyä tiheämmästi. Uusi koti sijaitsee metsän keskellä, mutta vilkasliikenteisen tien varressa, joten koirille on aidattu noin puolen hehtaarin kokoinen piha-alue. Sisätiloissa niille on varattu yksi huone nukkumista ja työpäivien aikaista oleilua varten, mutta muutoin ne tietenkin oleskelevat meidän kanssa koko alakerrassa vapaasti. Eepi on kuitenkin ilmoittanut pitävänsä kiinni saavutetuista eduista myös uudessa kotona ja on onnistunut kikkailemaan itsensä koirahuoneen portin yli sohvalle sen verran useasti, että huoneesta on muodostunut vain "poikien makkari". Kaikkinensa koirat ovat kotiutuneet hienosti ja itseasiassa paljon nopeammin kuin emäntä. Pihalta pääsee suoraan metsään, jossa tänään käytiinkin hiihtelemässä ja tutkiskelemassa lintu- ja lumitilannetta. Lunta oli runsaasti, jopa niin runsaasti että pojat kahloivat kaulaa myöten hangessa eikä tarvinut käydä kovinkaan pitkällä kun löytyi ensimmäiset mettälinnun jäljet. Itse lintua ei tällä kelillä kuitenkaan kovin pitkältä käyty etsiskelemässä ja reissun anti oli pelkästään kunnonkohotuksellinen, mutta sitäkin tehokkaampi.

Kevään päälle on suunnitelmissa käväistä Hessu ja ehkä Eepinkin kanssa jokusessa näyttelyssä.

 

Juniori yllätti

Sunnuntai 27.9.2009 klo 0:18

Viime julkaisussa tuli vähän vähäteltyä Fonzien lintukoirantaitoja, mutta poikapa päätti näyttää äipälle. Eilen Fonzarellikin osoitti olevansa SEISOVA LINTUkoira ja otti ensimmäisen todistetun seisontansa koppelolle. Lintu karkottui kuitenkin meidän lähestyessä Fonzieta eikä saatu ihan vielä pudotettua sille. ;) Perään meni, mutta ei pahasti eikä edes ääntä päästänyt, joten odottelemme vielä todellista heräilyä riistalle. Hienoista kuumumista oli kuitenkin havaittavissa eikä olisi millään malttanut odotella Hessun hakuvuoron loppua vaan oli koko ajan ryntäilemässä veikan perään.

Muutenkin linnut olivat eilen kovin arkoja ja karkottuivat Hessunkin kaikissa kolmessa tilanteessa. Johtuisiko puiden kaljuuntumisesta vai mistä lie. Pyynti loppuu kyllä muutaman päivän kuluttua, joten eiköhän ne sitten ala taas kesyyntyä. ;)

Lintubongailua

Lauantai 5.9.2009 klo 23:06

Viime viikonloppuna käväsimmä pika reissun Ruotsin maalla telttailemassa. Keli oli tunturissa sumuinen ja sateinen eikä riekkoja löytynyt. Kamera sanoi sopimuksen irti ilmeisesti kostean ilman vuoksi, joten kuvia on tiedossa vasta kun ne joskus saadaan jollain konstilta muistikortilta purettua.

Kotimaastoista sen sijaan onkin Ruotsin reissun jälkeen löytynyt hyvin koppelon poikueita. Näyttäisi, että pesintä on viimein huonojen vuosien jälkeen onnistunut. Heesu on tästä uudesta autuudesta ollut melkoisen sekaisin, eikä talvella jo hyvällä mallilla olleesta paikallejäännistä ole näin lumettomana aikana tietoakaan.

Fonzarelli hakee kyllä vauhdikkaasti ja sopivalla laajuudella, mutta se raukka ei vielä isommasti riistan päälle ymmärrä. Ehkäpä tämän syksyn aikana alkaa pikku-ukollekin metsäretkien perimmäinen tarkoitus selvitä kun lintuja näyttäisi olevan tarjolla.

Fonzien passianomus

Sunnuntai 23.8.2009 klo 20:23

Fonzien passianomus hyväksyttiin ja tirriäinenkin on nyt vapaa ylittämään valtakunnan rajan. Ensi viikonloppuna on harkinnassa passin korkkaus, kun Ruotsin puolella alkaa riekon pyynti.

Muutaman kerran ollaan omissa maastoissa käyty nyt tarkastelemassa lintutilannetta. Hiljaista on edelleen, mutta eipä me mitään pitkiä reissuja olla käytykään. Viimesimmällä lenksulla tällä viikolla Heesu sai seisonnan yksinäiselle linnulle, poikueita ei olla onnistuttu tavoittamaan.

Tatuoitu mies

Torstai 23.7.2009 klo 20:36

Fonzie-pontsie kävi toissapäivänä Pellon setän tykönä täyttämässä passianomuksen, josko päästäisiin Ruotsin puolelle lintuja narraamaan. Setä otti ensin verinäytteen rabiesvasta-ainetestiä varten ja rupesi sitten kaivelemaan kaappien pohjilta mikrosirua. Eihän sitä löytynyt. Setä oli vasta palannut lomilta ja tuhlannut tuntia aikaisemmin 10 sirua yhteen jättipentueeseen. Verinäyte oli jo otettu, joten ei siinä auttanut kuin turvautua vanhaan konstiin ja pistää Fonzarelli untenmaille tatuointia varten. Tatskaaminen sattui sen verran rauhotuksesta huolimatta, että piti vähän kiljaista ja nostaa päätä, mutta sen jälkeen uni maittoikin kotimatkan ja melko hyvin loppu illankin ajan. Seuraavana päivänä oli kuitenkin jo täysi rähinä taas päällä. Vasta-ainetestin tulos pitäisi saapua reilun viikon sisällä.

Tatuoitu mies:

 

Muuten kesä on kulunut kiitettävästi rakennuksen merkeissä. Koirille tehty "kesäkoti" tontilla ei kohdannut suurta menestystä varsinkaan Hessun osalta ja viimeistään tunnin kuluttua Hessu on sitä mieltä että iskä lähetään jo kotia, täällä on tylsää:

  

Äipän lyhyt kesäloma kuluikin pihan ympärille tulevien koira-aitaelementtien maalailun ja kokoamisen merkeissä. Aita on 150 cm korkea ja tilaa porskuttaa kolmikolle jää kokonaisuudessaan reilut puolihehtaaria. Josko se Heesukin alkaisi viihtymään.

Saataisko nämä viikonloppuna paikoilleen?:

 

Metsän puoli aidasta tehdään verkkoaitana. Tolpat odottelevat jo paikoillaan verkotusta:

 

Fonzie ja Eepi jaksavat touhuta omiaan niin häkissä:

 

Kuin kotonakin:

 

Hessun mielestä kesässä parasta on uiminen ja vesinoutoa on iskän kanssa ehditty vähän kertaamaan.

Siellä se lentää:

 Joko iskä joko?

 

 

 

 

 Dami on parhaat päivänsä nähnyt:

 

 Kuivalla maalla kantelu onnistuu vesileikkien jälkeen:

 

Raksakoira

Keskiviikko 27.5.2009 klo 19:29

Meillä elellään koiraeläinten kannalta varsin tylsää ajan jaksoa, kun rakennus vie kovin paljon vapaa-aikaa tällä hetkellä. Poikain kanssa on aloiteltu pyöräilykautta. Fonzien kanssa vähän lyhempiä reissuja ja Hessun kanssa vastaavasti vähän pitempiä. Fonzie on kunnostautunut myös heräilemällä siipiveikkojen perään. Kuovit ja joutsenet meinaavat saada vähän kyytiä, mutta vieläkin sen saa jäämään paikalleen käskystä, joten täysin "hereillä" se ei selvästikään vielä ole, jos siskoonsa vertaa. ;P

Eepi on kunnostautunut oivallisena raksakoirana. Sen suurinta hupia on juosta tulevaa kotipihaa ympäri ihan niin täysillä kuin pikku kintuistaan pääsee ja kiipeillä välillä levitystä odottelevien maakasojen päälle tähystämään, mitä kauempana näkyy. Viime viikonloppuna tontille saatiin pystyyn väliaikainen koira-aitaus, jonka tarkoitus olisi toimia koirien "kesäkotina" sillä aikaa kun iskä keskittyy rakennuspuuhiin. Tilattu on jo myös lopullinen aitaus pihan ympärille, joka on ihan pakko saada pystyyn jo tänä kesänä, koska vaikka me mettään muutetaankin niin vierestä menee suora kiitolinja kultakaivokselle ja siltä koirat täytyy saada pidettyä poissa. 

Raksakoira tarkastelemassa tilannetta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Välillä kiipeillään möykkyjen päälle tähyämään naapureita:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eepin valtakuntaa, siihen pitäisi pari pusikkoa varmaan kylvää: 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tilanteita ja koira-ajelua

Perjantai 10.4.2009 klo 23:41

Jospa tännekin kertoilisi taas jottain. Fonzie toipui pissatulehduksestaan nopeasti lääkityksen ansiosta. On se vaan niin huippu se Pellon setä! 

Hessun kanssa on saatu pari hyvää tilannetta riekkojen kanssa aikaiseksi ja jopa peräänmenossa on ollut havaittavissa hiipumista. Viimesimmässä tilanteessa näytti juoksevan lintujen perään kovastikin, mutta itseasiassa löytyi sitten istumasta samalta tasolta vähän sivumpaa kuin, missä riekon lentoonlähtöjäljet olivat. Epäilemättä lumi on ollut tässä "taistelussa" meidän puolella ja hillinnyt noita ajeluhaluja, mutta jospa sille jotain oppia jäisi takaraivoon, kun oikein kovasti kiitellään. Ja saatiinhan me tässä taannoin molemmat pojat jäämään paikalleen, vaikka edessä töllötti ihka oikea kisura ja joukossa tyhmyys meidän pojilla yleensä tiivistyy. Fonzie törmäsi myös autojuoksutuslenksulla itsensä kokoiseen metsoon ja kiihdytti kunnon takaa-ajoon niinkuin setterin kuuluu. ;P Jottain on kuitenkin senkin takaraivoon saatu taottua, koska karjaisu auton ikkunasta lopetti ilottelun lyhyeen ja kakara istahti kiltisti penkalle. Ennen syksyä pitäisi vielä sitten se nouto saada maailman hauskimmaksi hommaksi. Heesu vaan ei voi kuvitellakaan ottavansa mitään kuollutta suuhunsa, joten tässä touhussa voi mennä tovi... Mitäs pakotin sen pienenä syömään barfia. ;)) Heesun käsitys juhla-ateriasta on paljas nappula vedellä kostutettuna. Paha äippä vaan sotkee sen liian usein sillä ällöttävällä raa'alla jauhelihalla.

Hankikelien kunniaksi ollaan käyty muutaman kerran myös koirahiihtolenksuilla. Iskä on ajellut Hessulla edessä ja äippä on yrittänyt tasapainoilla taskusetterin kyydissä perässä. Ilman kirittäjää taskusetteri keskittyy vetämisen sijasta mieluummin oksien repimiseen ja hihnan punomiseen suksien ympärille, mutta tuollaisella järjestelyllä ollaan päästy etenemään vähintäänkin riittävää vauhtia. Kovin pitkiä matkoja ei Fonzieta ole viitsitty vielä vedätellä, pieniä harjoituslenkkejä vain. Eepulapeepula on vapautettu vetojuhdan touhuista. Sillä into riitti siihen hommaan noin minuutin ajan kun luvan kanssa oisi saanut kiskoa. Tavallisella remmilenkillä kyllä veto maittaisi vaikka koko matkan, jos vain annettaisiin.

Fonzien kauhunhetket

Lauantai 21.3.2009 klo 9:23

Kaikki oli vielä hyvin torstaina kolmen aikaan kun äippä tuli töistä. Kaikki koirat tulivat innoissaan vastaan, kävivät ulkona normaalisti ja alottivat sen jälkeen tavanomaisen painiottelunsa olkkarissa. Neljän jälkeen iskä tuli töistä, mutta Fonzie ei jaksanutkaan enää tervehtiä iskää normaalin riehakkaaseen tapaansa vaan se laahusti vaivalloisesti kyllä eteiseen, mutta istahti vain matolle apaattisen näköisenä. Sen jälkeen se vain makasi paikallaan ja tärisi. Ei auttanut vaikka kuinka yritti innostaa liikkeelle. Ulos se kyllä lähti, mutta käveli vieressä vaisusti.

Sisällä se taas laskeutui makuulle, tärisi ja läähätti välillä voimakkaasti. Otettiin puhelu ehdottomasti Maailman Parhaalle eläinlääkärille, Pellon setälle. Setä epäili joko virtsatieinfektiota tai lievää epilepsiakohtausta ja käski mitata lämmön. Mittari näytti 39,2 eli lievää lämmön nousua ja setä käski antamaan kipulääkettä ja seurailemaan. Kokeiltiin antaa Empulta viime kesän leikkauksesta jäänyttä lääkettä, mutta Fonzie oksensi sen samantien. Samoin ruiskulla annettu vesi tuli ulos heti. Uusi soitto ja nyt epäilyjen lista kasvoi suolitukoksella. Seuraavaksi annettiin öljyä. Tässä vaiheessa Fonzie alkoi kiipeillä meille syliin, tärisi ja läähätti kieli sinisenä. Saatiin lupa lähteä päivystykseen Pelloon (n. 140 km suuntaansa), kello näytti kuutta illalla ja seuraavana aamuna olisi herätys kurssille jo viideltä.

Autossa Fonzie vielä oksensi öljyt ja kiipeili koiraverkkoa pitkin ulisten. Perillä se pissasi ensimmäisenä lattialle ja taisi se parit oksutkin sinne tehdä. Siltä tutkittiin veri- ja pissanäytteet ja otettiin vielä röntgenkuva, mahdollisen suolitukoksen vuoksi. Kuvassa ei näkynyt selvää tukosta, mutta jotain siihen mahdollisesti viittaavaa löytyi ja jos oksentelu olisi kestänyt jo neljä päivää, niin leikkaus olisi aloitettu heti. Mutta ei vielä näin lyhyen oireilun vuoksi. Pissasta löytyi bakteereja ja veressä hemoglobiini oli sen verran korkea, että viittasi kuivumiseen. Muut arvot olivat normaalit.

Fonzie sai niskaansa antibiootit, kipulääkkeen ja vielä parin desin nestepatin. Kotiin viemisiksi saatiin oksennuksen estolääkettä, lisää antibiootteja, Attapektia sekä parafiiniöljyä. Jos siellä suolessa sittenkin olisi tukos.

Kotona Fonzie oli kipulääkkeen ansiosta jo oma itsensä. Kävi tarpeillaan ja juoksenteli normaalisti. Päätettiin olla antamatta parafiiniöljyä yötä vasten.

Aamulla kun äippä heräsi kurssille, kipulääkeen vaikutus oli lakannut ja Fonzie tärisi ja kiipeili taas syliin. Annettiin vielä yksi kipulääke antibiootin kyytipojaksi. Onneksi iskällä oli lyhyt työpäivä ja  kun iskä tuli töistä, Fonzie oli jo paljon parempi. Varmuuden vuoksi sai vielä parafiiniöljyä, mutta koska ruokintaa oli rajoitettu, seurauksena oli vain se, että iltasella koira alkoi olla etupään lisäksi myös takapäästä öljyssä. No tuli ainakin läpi ja nyt kaveri on ollut jo 1,5 vuorokautta oksentamatta vaikka on syönytkin, joten pissatulehdus tämän kaiken takana taisi olla. Kivut vaan oli niin kovat, että pahaa teki. Antibiootit näyttäisivät tepsivän hyvin ja Fonzie jaksaa jo kiusata toisia normaaliin tapaansa, vaikkei ole saanut kipulääkettä vuorokauteen, joten eiköhän se tästä.

Kerrottakoon vielä, että harkitsin hyvin pitkään uskallanko sanoa irti koirien eläinlääkärikuluvakuutuksia kun "kuitenkin heti tapahtuu jotain". No, viime viikolla sitten pitkän harkinnan jälkeen irtisanoin.

Löytyihän ne!

Sunnuntai 1.3.2009 klo 20:17

Nimittäin riekot, joiden jälkiä tutkiskellessa ollaan muutama viikko raavittu päätä ja ihmetelty, että mihin ne on piiloutuneet!

Tänään Hessu sitten löysi ne ja sai seisonnan kolmen koplalle. Nosti käskystä hienosti suoraan linnuille ja yritti kovasti jäädä paikallekin, mutta vaikka vastassa oli puolimetrinen hanki ja takana karjuva isäntä, niin vietti vei voiton ja pikkusen piti huutaen yrittää perään. Mutta ei pitkästikään, ihan kehumisen arvoinen suoritus oli, vielä kun ottaa huomioon, että viimesimmästä kohtaamisesta lintujen kanssa oli jo toivottoman pitkä aika. Ehkä tuo umpihankimetsästys olisikin enempi meidän laji. ;)

Kuulumisia

Keskiviikko 25.2.2009 klo 17:52

Taas useampi viikko vierähtänyt ilman päivityksiä. Tuleva taloprojekti tuntuu jo nyt vievän kiitettävästi kaiken liikenevän vapaa-ajan ja haittaa jonkin verran jopa netissä roikkumista. ;)

Alkukuusta koirat viettivät yhden vuorokauden verran "ämmilässä" meidän kävästessä Oulussa eikä Fonzie ainakaan parantanut hoitopaikansaanti-mahdollisuuksiaan tälläkään kertaa, niinkuin sillä ei olisi jo aiempien touhuiluidensa puitteissa ollut hieman vaikea saada sitä nytkään. (Eepille ja Hessulle löytyy kyllä hoitajia, mutta Fonzie on osoittautunut vähän kovemmaksi palaksi hoitajien keskuudessa mm. karkailemalla ja kiskomalla taluttajia pitkin ojien pohjia...) Aamupäivän aikana se oli jo kähveltänyt pyykkinarulla kuivumassa olleita pyykkejä ja tehnyt niihin muutamia uusia tuuletusaukkoja. Iltapäivällä oli taas vuorossa olleet Empun ja Fonzien ruokapussukat, jotka pojat olivat ilmeisesti yhteistuumin pistäneet naamareihin. Äippä tosin ihmetteli, KUKA jättää kaksi setteriä ja ruoat samaan tilaan? Se, että ruuat ovat jossain "korkealla", ei ole mikään selitys. XD

Viime viikolla pojat kävivät rokotuksilla. Emppu sai niistä tänä vuonna vapaalipun. Hessu muisti jo Pellon setän ovella, että AU, täällä kävi muuten viimeksi kipeää. Viime kerralla se sai niskaansa tainnutuspiikin lonkkakuvien vuoksi ja säikähti sitä niin kovasti, ettei saatu kuin kissan annos ruiskittua koko ronsuun, mutta siitäkin huolimatta se vietti sikiunessa melkeinpä 6 tuntia. Pellon setä arveli Hessun nähneen viimeksi painajaisia kun noin aristeli, että jäi odotushuoneen puolelle istuskelemaan kun me muut Fonzie etunenässä rynnisteltiin jo vastaanoton puolella. No, päätettiin, että vaikka Heesu nyt virallisesti on pojista se lauman ykköskoira, niin Fonzie saisi piikkinsä ensin. "Pistetään ensin sitä, joka huutaa vähemmän" tuumi setä ja tuikkasi rokotteet Fonzien niskaan. Se meni ihan hienosti ilman kummempia kotkotuksia. Heesu tärisi odotushuoneessa kieli ulkona. Se varmaan ajatteli, että arvasinhan minä, miksi tänne taas tultiin. Juuri kun setä alkoi lähestyä Heesua piikin kanssa, äippä hämäsi setää ovelasti jollain typerällä kysymyksellä ja saatiin kuulla pieni esitelmä rokotteista. Lopulta setä pääsi uudesta itse asiaan (siinä vaiheessa Heesu oli jo aivan maansa myynyt ja makasi apaattisena lattialla) ja lähti lähestymään Heesua piikkinsä kanssa. Heesu tärisi nyt iskän kainalossa. Se oli   a i v a n    v a r m a, että nyt sattuu ja palijon. Setä lähestyi piikin kanssa ja iski sen tärisevän Heesun niskaan. Samassa Heesun ilme kirkastui ja jos se olisi osannut puhua, niin se olis ihan varmasti tokassu "ei se tehnykään kipeää!" Koko koira muuttui silmänräpäyksessä tärisevästä ressukasta omaksi höhläksi itsekseen ja hillui loppuajan vastaanotolla niinkuin kotonaan.

Vaikka arat koirat ovat rasittavia, enkä ikinä haluaisi sellaista enää itelleni (rauha Otto-vaari-vainaan muistolle), niin Hessun kohdalla oli oikeasti mukava huomata, että se pystyy sittenkin muistamaan edes joitakin epämiellyttäviä asioita. Ei se ihan tyhymä olekaan! ;)

Umpihankihiihtelyä on myös ehditty vähän harrastelemaan. Riekkojen jälkiä on nähty monellakin reissulla, mutta viime viikolla Eepi sitten pöläytti yhden ihka oikean linnunkin kiepistä lentoon. Harmi, että pojat sattui tulemaan vasta Eepin perästä paikalle. Heesu täräytti sitten hajuille hienon seisonnan, mutta paikalta ei löytynyt enempiä siipiveikkoja. Vetaisihan Heesun tässä kerraten autojuoskutuslenksulla seisonnan myös poroille, jotka seisoksivat parinkymmenen metrin päässä metsässä, mutta purki sen sitten oma-alotteisesti ja jatkoi tietä pitkin eri suuntaan. Äipän hermorakenne tosin petti siinä vaiheessa kun hoksasi, mille Heesu oli jököttänyt ja hyppäsi melkein vauhissa autosta pihalle ja keräsi piskinsä takapoksiin.

Synttärisuma

Sunnuntai 1.2.2009 klo 10:18

Ihan ekaksi hurjan hirmuiset onnittelut Kanakoirakerhon Vuoden 2008 englanninsetterille Frigalle ja isännälle! Ei pöllömpi saavutus. :)

Meillä elellään synttärisuman aikaa. Ensin Fonzie täytti vuoden 23.1. ja eilen Eepillä tuli täyteen 4v. Ylihuomenna isäntä täyttää jo ties kuinka paljon ja sitten onkin 12.2. Hessun vuoro juhlia. Uutta pentua ei kuiteskaan ole varattuna tälle vuodelle, vaikka se näyttäisi muodostuneen meille jo perinteeksi. ;) Nyt odotellaan niitä lihavempia lintuvuosia.

Fonzien strategiset mitat näyttävät 1-vuotiaana asettuneet seuraavasti: 57 cm ja 20,8 kg. (Ronsu-Heesun vastaavat mitat: 64 cm ja 29,5 kg.) Melkoinen taskusetteri siitä siis tuli, mutta kun ilman toista pallia ei näyttelyihin ole kuitenkaan asiaa, niin eipä tuo meitä haittaa, päin vastoin. Hyvin se pysyy isoveikan rinnalla 40 km/h vauhdissa, kun ollaan autolla käyty niitä juoksuttamassa ja kotioloissa tuo pieni koko on vain eduksi.

Sen sijaan Fonzie on kärsinyt ihovaivoista nyt parin kuukauden ajan. Samanlaista oirehdintaa sillä oli jo kesällä, mutta syksyn aikana ne yllättäen katosivat ja palasivat taas vähän ennen joulua. Joku sillä kovasti kutittaa ja raapimisen ja nuolemisen seurauksena se on muuttunut osittain punaiseksi varsinkin silmien ympäriltä ja takajalkojen kintereiden etupuolelta. Ruokia on kokeiltu riisipohjaisesta eliminaatiodietistä lähtien, mutta mikään ei oikein tuntunut tehoavan, kunnes päätettiin kokeilla vielä ankka-peruna-nappulaa viimeisenä vaihtoehtona ennen barfiin siirtymistä ja nyt viikon kokeilun jälkeen tuntuisi, että oireet ovat ehkä alkaneet vähän hellittää tällä nappulalla. Jonkinmoisia "lastenvaivoja" on kyllä esiintynyt Eepillä ja Heesullakin tuossa vuoden iässä, että voihan tämäkin kiusa helpottaa iän myötä.

Hiihtokelit on tällä hetkellä loistavat. Jänkillä lunta on sen verran vähän, että koirat pääsevät siellä hyvin kulkemaan (tosin Eepillä siellä on ilman kelkanjälkeä vähän tylsä kulkea, kun lumivara on mitä on) ja hanki kantaa suksetkin niin, ettei tarvi pohjia myöten rypeä. Riekkoja ei ole löydetty, mutta jälkiä on kyllä löytynyt sen verran usein, ettei ne ihan sukupuuttoon ole kuolleet. Mutta ehkä näiden "viimisten" riekkojen täytyykin olla sen verran ovelia, kun ovat vielä hengissä "näinä vaikeina aikoina", ettei niitä niin vain löydetäkään.

 

Uus Vuos

Lauantai 10.1.2009 klo 9:41

Päivityksissä on ollut taas vähän pitempi tauko. Joulu ja uusi vuosi menivät meillä hyvin surullisissa merkeissä. Äipän eno menehtyi 22.12. liikenneonnettomuudessa vain tunti sen jälkeen kun oli käynyt tuossa meidän ämmilässä kahvilla ja lähtenyt jatkamaan matkaa kohti Rovaniemeä. Iskä oli samalla suunnalla jouluostoksilla ja ajoi tulevan onnettomuuspaikan ohi vain puoli tuntia aikaisemmin. Tie oli ollut älyttömän liukas.

Jonkun verran ollaan kuitenkin jänkkiäkin kierrelty. Äippä on käynyt Fonzien kanssa nyt kahdestaan reissuja, koska yhteisreissuilla sillä kiinnostaa leikki enemmän kuin itse juoksentelu eikä se tahdo irtaantua muusta porukasta omalla vuorollaan. Hausta Fonzien kohdalla ei kyllä vielä voi puhua, vaikka syksyllä näyttikin hetkittäin lupaavalta. Näillä privaattireissuilla se pitää tooodella hyvin yhteyttä ja suurin kiinnostuksen aihe tuntuisi tällä hetkellä olevan erilaiset kakkakasat.

Lähijänkältä näyttäisi joulupukki vieneet porot viimeinkin aitaan, mutta eipä siellä tänä talvena ole riekkoja tai edes jälkiä vielä näkynyt. Korppeja kyllä senkin edestä ja nehän sitten paremman puutteessa alkavat kiinnostaa. Fonzie on kyllä onnistunut melko hyvin vastustamaan kiusausta kun sitä on kieltänyt lähtemästä ohi lentävien lintujen perään. Johtuisiko sitten vielä riistalle heräämättömyydestä vai oisko tällä pikku kaverilla vain hieman pienempi takaa-ajovietti kuin isolla kaverilla.

Myös luoksetuloa on treenattu Fonzien kanssa. Se kun tahtoi syksyllä jäädä muutaman metrin päähän arvuuttelemaan, että tulenkohan vain enköhän. Tosin silloinkin paikka-komennolla asettui sitten istumaan, jolloin sen sai helposti "pyydystettyä", mutta on se aika tympeä rämpiä hakemaan koiraa milloin mistäkin. Nyt ainakin pilli tuntuisi taas olevan aika hyvä värkki, kun se tietää aina namia tai nakkia.

Uusi vuosi ja ilotulitukset menivät settereillä leppoisasti ja Empullakin kohtuudella. Fonzie ensin vähän haukuskeli outoja pamauksia (siinä on huomattavasti enemmän vahtikoiran vikaa kuin Hessussa), mutta luovutti sitten. Pissalenkillä se sattui näkemään yhden raketin ja alkoi vain ihmeissään odottaa näkyisikö niitä samalla suunnalla lisääkin. Ilta meni enimmäkseen lepäillessä normaaliin tapaan keskellä olkkarin lattiaa.

Hessu ei välittänyt tänäkään vuonna paukkeesta alkuunkaan. Pissalenkillä se näki vähän useamman raketin (käytin kaikki illalla erikseen ulkona etteivät pääsisi ainakaan toisiaan hysterisoimaan), tai olisi nähnyt jos olisi malttanut nostaa kuononsa tyttöjen jäljiltä edes hetkeksi, mutta ne eivät aiheuttaneet siinä minkään valtakunnan reaktioita. Ilta meni Hessun osalta omassa sängyssä retkottaessa.

Emppu meinasi vetää herneet nenukkiin ensimmäisten paukkujen kanssa, mutta kun kävästiin ämmilässä hoitamassa vähän äipän siskon poikaa ja ruiskuteltiin sen jälkeen Otto-vaarivainaalta jääneitä DAP-haisuja koirahuoneen peteihin, niin loppuilta meni kohtalaisen kivuttomasti Hessun sängyn alla lepäillessä. Iltapissatus sujui Empunkin osalta tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna ja se uskalsi jopa tehdäkin pihalle jotain eikä yrittänyt palata suorilta sisälle, vaikka pari paukkua sattuikin juuri lentämään. Ensi uutena vuotena ollaan toivon mukaan jo uudessa kodissa metsän keskellä, joten kovin mittavaa paukkuongelmaa ei ehkä ole tiedossa.